Kalastusjuttuja ja kurmeeta jutellen...

Me feel like make sushi. Temaki, Nigiri, Maki, Uramaki, Unagi, Inari. Hai.

2012-01-17T13:37:00.000-08:00

Tottakai kalamiehen täytyy kalasta vääntää jos vaikka jonkinlaista, eikö.

Tuore kala on hyvää, ja sashimina tykkään ite esim. joesta nostetun harjuksen vetaista naamariin, mutta jos tykkää riisistä ja nori-levän hieman parkkihapoisesta mausta, kannattaa kokeilla sushia.

Sushi on loppujen lopuksi aika simppeli sapuska. Varsinkin jos tykkää leikkiä ruoalla. Riisin voi pilata jos keittää sen väärin, mutta kun ostaa varta vasten tehtyä jänkki-riisiä ja keittelee pakkauksen ohjeen mukaan, ei voi mennä hirveesti pieleen. Lähinnä näkyy sitten riisin käsiteltävyydessä, miten oot sen keittäny. Makeutta ja happoja se riisi vaatii. Siispä paremman puutteessa ihan vaikka sokeria ja viinietikkaa sekaan. Tähänkin on vissiin omat litkunsakin olemassa, mirinit ja riisiviinietikat, laitan itekin niitä jos sattuu olemaan. Väliin sitten tungetaan mitä mieleen tulee ja mitä kaapista sattuu löytymään. Ite ruukaan hifistellä useasti tässäkin. Ryöppään esim. porkkanat mausteliemessä, käytän kastikkeita, sitruunaa, salaatteja, mitä milloinkin.

Interwebin ihmemaailmasta löytyy jos vaikka minkänäköistä videonpätkää siittä, miten tehään esim. etualalla oleva kartion mallinen temaki. Helppoa ku heinänteko. Tässä tämä tötterö on kätkenyt sisuksiinsa avokadoa, kurkkua, porkkanaa ja jättiravun perän.

Perus maki-sushi, jossa nori-arkki on uloimpana on myös melko simppeli. Pari treenikertaa rullausmaton kanssa ja se alkaa jo luonnistua keneltä vain. Tähän käytin siikaa, ruohosipulia, avokadoa, porkkanaa ja rapua. Majoneesi unohtui :)

Käännetty Uramaki jossa riisi on uloimpana, on näistä ehkä haastavin. Netistä löytyy pienellä hakemisella
ohjeita mm. täältä. Kelmu kaveriksi ja menoksi. Tässä on norin sisällä porkkanaa ja grillattuja kampasimpukoita. Päällä sesame & wasabi maustesekoa. Aika namia. :)

Nigirit on kans helppoja tehä. Paiskaa riisipalleron päälle kalaa tai meren elävää tai jotain. Jos haluut hifistellä niinku mie aina tuppaan tekemään, niin sipase wasabia sinne valitsemasi päällisen alle, ja pyöräytä norisiivulla kiinni. Nori muuten liimaantuu kivasti kun liiskaa yhden riisinjyvän sormien välissä noria vasten. Riisin tärkkelys toimii kuin liimana. Tuossa etualalla on tommosia kolmioita kans. Niissä on sitte se ylijäämä kala ym, kun kyseessä oli "toinen kierros" samoista kamoista ja riisin jämät.

Sushi on siitä kiva ruoka, että sen voi halutessaan syödä sormin, ja se näyttää kivalta. Mie ainakin syön silmilläni, ja pahanmakuinen annos saa helposti puolet anteeksi jos presentaatioon on panostettu. :)

Seuraavaksi alkaakin sitten poronlihan suurkulutus.
T

Onhan tässä tullut kaikennäköistä...

2011-12-21T13:58:00.000-08:00

Ja pari kuukautta meni ilman blogimerkintää, että heilahti. Sinä aikana on ehtinyt tapahtua paljon. Jos nyt ensin alkaa ruotimaan tuota kalastuspuolta, niin Turpeisen siipimalli alkaa pikkuhiljaa hahmottumaan, ja voi olla, että piakkoin saisin ehkä mahtollisesti aikaiseksi myös kuvata jonkun sutturan tännekin. Sitä odotellessa sitten ;)

Se on kumma miten sitä on ollut omassa sitomisessaan välinpitämätön niinkin oleennaiselle asialle kuin siiven rakenne, tai siven siikasten istuvuus. Jos siipi on ollut toispuoleinen, niin so what. Uittoon vaan. Tarkemmin seurailtuani ja tutkittuani muutamaa Jaskan lähettämää väkäsettömäksi muuntunutta perhoa, sitä osaa ihan erilailla funtsia niitä paria ylimääräistä lankakierrosta, tai sitä kumpaan suuntaan sidontalankaa kiertää.

Ja syötykin on. Siitä Matojen pikkujoulusta tuli ihan jees meininki, vaikka ei lämmintä ruokaa tehtykään kun riekkokeitto ja se oluessa haudutettu sydän...

Ohessa jotain mättöä. Päädyttiin tuohon loistavaan mallasleipään skagenin alle, ja tehtiin tommonen crostinityylinen patonkihässäkkä. Ihan vaan pestoa ja aurinkokuivattua tomaattia. Noita sinihompalla täytettyjä luumuja ja prosciuttoon rullattuja päärynäbiittejä sit nappailtiin koko ilta. :) Toi salaatissa käytetty hirvi oli aika jees, mutta sorruin pikkusen kikkailun puolelle. (taas) Kun salaatissa oli enempi elementtejä ja makuja ku missään ikinä.

Kermainen riekkosoppa oli suksee, ja olutsyränkin oli ihan jees vaikka pottupalsternakkakohokas olikin suoraan ja rehellisesti nykynuorison kielellä sanottuna fail. Hirven uffi ja korvasienimuhennos jätettiin tekemäti, eli hyvin jäi tilaa Elinan loistaville jälkkäreille. Ja ilta oli kaikinpuolin varsin mukava. Kuinkas muutenkaan, olihan seura ensiluokkaista.

Racletteakin kerkesin vääntämään. Sohvasurffaajaporukalla laitettiin, yksin kun on pikkusen tympeä vääntää ko. ruokaa. Kotiruokaa tarjosin. Riekontäkkää ja hirven ulkofilua, tuontitavarana tiikerirapuja, ja erinäisiä vihainneksia. Ruokajuomaksi ystävämme John oli valinnut Valdemaria :) Elkää missään tilanteessa ikinä kenellekään tarjotko kyseistä juomaa. (Paitsi korkeintaan jossain juomapelissä rangaistusjuomana) Mutta noin niinku kokonaisuutena tämä oli kivaa. Vaikkakin ystäväni Antti hieman huonovointinen olikin, niin toivon pääseväni tätä kokkaamaan lisää. Olonsa saattoi johtua edellisenä iltana kuunnellusta balkanin rytmistä tai sen kanssa nautituista virvoitusjuomista. Seuraavana päivänä kotio tullessani porukka oli vallannut mun keittiön, ja lasagnen, parin pizzan, ja kreikkalaisen padan jälkeen tiramisut ja suklaavaahdot tekivät tehtävänsä. Vatta pinkeänä nukkumaan, niin että painajaiset kummitteli koko yön. Manaajatyylinen uni pyöri koko yön päällä. huh.

Suolatiiltäkin kyselin internetin ihmemaailmasta. Spostia laitoin puolen yön jälkeen ja jo aamulla ysiltä soi puhelin ko. asian tiimoilta. Loistavaa palvelua. Ei ollut vain kaipaamaani kokoa, mutta tilaan kyllä kyseisen kamppeen ja ilmineeraan jahka saan sen testailtua.

Sit olikin jo vuoro maistella juustoja ja kastanjoita. Ei oo mun herkku noi kyseiset pähkinät. Mut paremman puutteessa kyllä kait noitakin räpii. Ja tasapainon säilyttämiseksi oli muuten sitten aivan loistava uni pari päivää myöhemmin. Ihan ku ois elokuvaa katellut, ja muistin kaiken aamulla. Olipa kiva pitkästä aikaa nähdä pelkästään positiivisia asioita unissa. Tai ylipäänsä että muistaa koko unen kunnolla. Heräsin hymy huulilla. Tätäkin toivois lisää.

Jouluevästelyjäkin oon tässä vääntänyt ja viime yönä syntyi Übersinappia. Selasin ensin illan internetin ihmemaailmasta erilaisia sinappiversioita ja väänsin oman versioni. Aika bueno tuli. Normisokerin korvasin fariinisokerilla ja ruokosokerisiirapilla, ja laitoin sitä vähemmän kuin yleisimmissä resepteissä. Kermaa ja smetanaa ovat käyttäneet paljon ohjeissaan. Ei ollu mun kaapissa, joten korvasin turkkilaisella jugulla. Munia laitoin vain yhden. Mausteena oli mm. piparjuuritahnaa, kahvia, viskiä, omenamehua, mustapippuria, porschepippuria jne. Fiilispohjalla vetelin ja toimii.

Tänään sitten menikin päivä kikkaillessa. Siikaterriiniä väänsin. Aattona katotaan sitte mitä siitä tuli. Otanpas kuvankin jos onnistui. Lisää siitä tuonnempana sitten.

Juustolautasen ääreltä Hyvää Joulua! (P.S. Toi pehmeä Aura on aika kuraa)
T

Pääsihän sitä mettäänkin.

2011-10-10T10:45:00.000-07:00

No nyt se kyllä.

Perjantai-aamuna oli vielä viikonlopun suunnitelmat täysin auki. Oli avoimia kortteja millä pelata, mutta loppujen lopuksi päädyin Inariin. Eikä kaduta yhtään. Illalliseksi lämmittelimme raclettegrillissä ensiluokkaista poron sisäpaistia, pitkään ja hartaasti savustettua kotasavulihaa, vasan sisäfilettä "mignon", überhienoa vasan maksaa ja katkarapuja erinäisten maittavien juustojen , patonkien ja runsaiden värikkäiden kasvisten kanssa. Loistava setti! Vasan maksa on NIIN hieno raaka-aine, ettei sitä todellakaan kestä hauduttaa. 20sek. molemmin puolin ritti aivan loistavasti n. 1/2 cm paksulle siivulle. Kerrassaan hieno illallinen. Täytyy vissiin kaivaa omakin raclettegrilli useamminkin esille.

Lauantaina päivällä lähdimme paiskaamaan verkkoja ja hommaamaan talveksi hieman ruokakalaa. Haulikotkin otimme mukaan josko vaikka ulkoiluttaisi niitäkin siinä sivussa. Verkot siis järveen, ja metsälle. Tovin käveltyämme edestäni maasta pomppasi iso ukkometso juurikin ampumahollilta. Sivupalloon taaksepäin se pomppasi, ja vain muutama sulka putosi. 3,25 mm riekkopati hajapiipulla ammuttuna ei tehnyt tehtäväänsä, ja metto sai jatkaa matkaansa. Isompaa ryyniä piippuun, ja matka jatkuu. Kotvan tallusteltuamme näimme hirven n. 50metrin päässä syöskentelevän muina hirvinä kasvillisuutta. Isä rupesi sitä kutsumaan, ja aikamme siinä kateltiin hirven reaktiota, kunnes rupesimme kävelemään sitä kohti. Likelle pääsimme ennen kuin se lähti hiljokseen jolkottelemaan.

Seuraavan törmän päältä pomppasi kaksi mettoa, ja mietin jo hetken ampuvani, mutta huomasin niiden lentävän suoraan isää kohti, ja melko äärirajoilla lensivät, joten ampumisen sijaan huusin isälle, että mettot lentää kohti. Tämä kuitenkin oli ollut näkevinään riekon vastakkaisessa suunnassa, eikä kuullut huutoani kovassa tuulessa. Hetken siinä äimisteltiin ja jatkettiin matkaa samaan suuntaan. Yhtäkkiä välissämme metto räpistelee männyn alimmalla oksalla n. 10 metrin päässä. Hyppää oksalta alas ja pakenee kohti tulosuuntaamme. Suppealla piipulla ryynit perään ja hirmuinen pölähdys. Vauhti hidastui ja siivet hakkaa epätahtiin, mutta niin vain jatkaa matkaa. Varmoina osumasta, ja siitä että metso ei kauas lentänyt, lähdimme perään. Hetikohta isä nostaa haulikon hollille ja lopettaa metson maahan. :) Eipä ollut kuulemma moista muutamaan vuoteen tapahtunut. Kyllähän sitä koiraton mies paremmin metton saa kuin huonon koiran kanssa. Pois kävellessä pääsin naakimaan myös toista hirveä n. 40m. päähän. Tällä oli pienet tappisarvet, eikä ollut koolla pilattu tämäkään. :)

Siiat pois verkoista ja jäihin. Unta kuulaan ja aamulla seiskalta olimme jo nostelemassa verkkoja vedestä ylös -6 asteiseen ilmaan. Yöllä oli ollut upeat revontulet pohjoisella taivaalla ja meteorisuihku oli komea. Tähdenlentoja näkyi koko ajan ja kuukin täyttyi. No perkuusavottaa kesti aikansa, ja fileointi ja vakuumisavottaa toinen mokoma, mutta nytpähän on parasta a-luokan siikaa pakasteessa. Semmoset kalaliemet noista tulee, että 'vot.

Tämä pistää nyt pötkötteleen masu täynnä kinkkiä.

Täältä tähän.

Matojen luokkakokous

2011-09-30T05:11:00.000-07:00

Rupesinpas suunnittelemaan RAMK:n aikaisen Matkailun opiskelijoitten luokkakokoukseen ruokalistaa lämpimikseni, ja seuraavanlaiseen tulokseen olen päätymässä:

Graavisiikatartar

Ekana amusena tarjotaan Graavisiikatartar, jonka kanssa lasillinen esim. jotain kivaa Proseccoa.

Tämähän on ihan simppeli smetanapohjainen mössö, joka tarjoillaan palttoonnapin päältä. Helppo tehdä valmiiksi jo edellisenä iltana.

Riekkoliemi ja matsutakefilonyytit

Riekot lentää vielä, ja matsutaketkin taitavat olla jo ohi. Jos kuitenkin saan porukoitten pakasteesta lipastettua matsutakea ja pari peukkoa alas, niin tällä mennään. Muuten nykäsen poron selkäliemen ja joko shiitake- tai kanttarellifilonyytit. Tämäkin on valmisteltava jo edellisenä iltana siten, että liemi tarvitsee vain lämmittää, ja filonyytit on uunia vaille valmiit. Viini on vielä hieman auki, mutta jokin kevyt maalaispunkku vois sopia tämän ja carpaccion kanssa.

Carpaccio kylmäsavustetusta hirven sisäpaistista, marinoituja herkkusieniä ja puolukka-rosépippurikastike.

Hirven sisäpaistia savustelin tuossa joku aika sitten, ja siitä tuli loistava. Rucolan ja marinoitujen sienien sekä puolukka-roseepippurikastikkeen kanssa varmasti toimiva setti.

Toast Skagen Juutua. Kylmäsavustettua Juutuan perhotaimenta, kuningasrapumajoneesia ja muikun mätiä.

Taimen se vasta makia olikin. Kuningasrapu täytyy hommata Norjasta, mutta sen ei luulisi olevan vaikeaa, sukua kun ravaa tällä puolen rajaa koko ajan, ja alkaa olla sesonkikin päällä niille ökkömönkijäisille. Mätiäkin alkaa olla saatavilla. Ei raskaana oleville :) Kaveriksi joku tuhti valkkari.

Olutkastikkeessa muhennettua poron sydäntä ja perunapaistos

Pakkasessa on vielä yksi Pailakan sydän, josta saisi hienosti lämpimän väliruoan. Tämän voi laittaa hautumaan vaikka yöksi, ja pyöräyttää pienen perunapaistoksen kaveriksi. Annos on siis miniatyyri, sillä en usko että kaikille sydän uppoaa, vaikkakin Matkailunopiskelijat ovatkin kultivoitunutta gourmet-porukkaa. Tämän voisi vaikka tarjota hyvän tumman oluen kera.

Valkoviinissä haudutettua tonnikalaa, kampasimpukkakakkusia ja viinivaahto

Tämä on pikkusen auki vielä. Ei oikein voi valmistella etukäteen. Kalalaji on vielä auki, mutta kampasimpukoista meinasin tehdä semmosen seesaminsiemenillä kuorrutetun kakkusen. Voi olla että grillaan kalan tai jopa kuorrutan jollain yrtti-mozzarellakuorrutteella. Zabaione täytyy tehdä juuri ennen tarjoilua, ja voi olla että se vielä vaihtuu. Jos nyt tätä edes alan väsäämään. Tämä pitää rakentaa samalle valkkarille kuin toast skagenikin. Pääsee helpommalla.

Puolukkaglaseerattu hirven ulkofilé, korvasienimuhennos ja paahdetut juurekset.

Lämpimäksi perussetti hirvestä. Korvasienimuhennoksen voi valmistella hyvissä ajoin, ja Juurekset tulee Uunissa itekseen. Glaseeraus aiheuttaa toimenpiteitä, varsinkin kun ainoa järkevä tapa tarjoilla 12 hengelle on vatitarjoilu. Noh, kypsyyksiä tiedustellaan etukäteen ja käsittääkseni kokkailu ja yhdessä jutustelu on illan teemana, niin hätäkös tässä. Kaveriksi katotaan joku suhteellisen voimakas punkku. Espanja?

Limetti-passionsorbet

Jälkkärit jätetään Elinalle, joten hän saa loihtia mitä mieleen tulee. Jos toteuttaisin itse tämän menun, tekisin tod. näk. jonkun sorbetin tyylisen ratkaisun joka olisi helppo vain annostella pakkasesta. Tähän makea moscato tms.

Valikoima juustoja ja hyvä Portviini vielä loppuillaksi pöydälle. Sitten voikin ottaa kitaran esille, sillä luulenpa että tässä vaiheessa porukkaa jo hieman laulattaa.
Tämä on siis ensimmäinen versio. Katotaan mihin tämä muotoutuu ja otetaan kuvia paikanpäältä.

Kokkikirjan ääreltä:
T

Kausi paketissa. Haaveeksihan se taas jäi.

2011-09-02T14:08:00.000-07:00

Aika sekavia fiiliksiä nostatti tämä kausi. Paljon tapahtui, mutta paljon jäi vielä tapahtumattakin. Juutuan kalastus otti askeleen eteenpäin. Minun henkilökohtainen pyyntini pari askelta taaksepäin... Rajallinen on aika joella, mutta toivon vielä vuosia itsellenikin. Juutuan pyynti on saamassa huikeita mittasuhteita. Väkeä on kuin pipoa ja henki kalastajien kesken on loistava. Kaloja vapautetaan, ottiperhot ja -tekniikat jaetaan. Kaveria autetaan haavitsemalla kalat. Poristaan ja hehkutetaan porukalla. Hienoa. Mutta joku tässä kohdallani mätti.

Aikaisempina vuosina olen aika pitkälti kalastellut itsekseni soutaen ylemmillä osilla. Toisinaan on joku hyvä ystävä istunut veneen perällä vapamiehenä, mutta silloinkin olen kokenut rauhaa ja rakkautta jokea kohtaan. Tänä vuonna jokin ahdisti koko ajan. Ei ollut sitä rauhan tunnetta ja seesteisyyttä. En ollut oikeasti levollinen Joella. Suorittaminen ja tieto siitä, että alakoskesta nousee kalaa kuin kuokalla aiheutti ylimääräistä painetta jonka ei pitäisi antaa vaikuttaa kalastukseen. Vasta istahdettuani Mietiskelykivelläni hyvän tovin, sain painolastin pois harteiltani ja aloin tehdä omaa juttuani. Eikä harmittanutkaan enään, etten saanut parina viimeisenä päivän mitään tapahtumia. Soudin soutamisen ilosta. Ihailin virtaa ja noussutta vedenpintaa. Katselin sopuleita ja mittailin siimoja ja kivien kosteita, virran pyörteitä ja puitten latvoja pimeässä vesisateessa. Se on se mun juttu. Se pääsi jo hetkeksi unohtumaan kaiken muun paskan keskellä. Hieman on potkittu, mutta ei nyt aivan maassa olla vielä. Ja Juutualla on minulle parantava vaikutus.

Jokatapauksessa, vaikka oma saaliini olikin vähäinen, jäi kaudesta hyvä maku suuhun. Muutamia taimenluokan kalojakin ihmiset saivat. Ne lähinnä jotka joella aikaansa paljon viettivät. Heille se ilo suotakoon. Hienointa kuitenkin oli se, että mätikaloja vapautettiin jokeen todella paljon. Valikoivaa kalastusta parhaimmillaan. Lainaan tähän vielä tekstin suoraan Paikallislehti Inarilaisesta 31.8.2011:

Juutuan kalastajat turvaavat taimenkantaa vapaaehtoisesti

Naaraskaloja vapautetaan takaisin veteen

Juutuanjoen virkistyskalastajat ovat tänä kesänä alkaneet omalla toiminnallaan turvata kalojen kudulle pääsyä ja joella on vapautettu yhä enemmän saaliiksi saatuja naarastaimenia. Juutuan taimenen säilyminen edellyttää hyvää naaraskantaa, mutta RKTL:n tutkimukset osoittavat, että naarastaimenia on liian vähän suhteessa uroksiin. Yksi kalojen vapauttaja on tänä kesänä ollut juontaja, radiotoimittaja Mikko "Peltsi" Peltola.

-Virkakoneisto ei aina ehdi elää reaaliajassa, joten paikalliset kalastajat ovat itse alkaneet turvata Juutuan taimenen kudulle pääsyä. Juutualla naaraskalojen vapauttamista lähtivät alussa ajamaan muutamat paikalliset kalastajat, yksi kiihkeimmistä ehkä Marko Uimonen.

-Ja homma toimii. Kun kävin viikko sitten Juutualla, niin kaikki olivat sitä mieltä että tämä vapaaehtoisperiaatteella toimiva vapauttaminen on hyvä juttu. Yhtenä yönä paikallinen poromies vapautti 5,5 kiloa painavan taimenen jatkamaan sukua, kerto Peltola.

Hän on käynyt Juutualla useana kesänä ja ihastunut tähän legendaariseen suurtaimenjokeen, jossa on mahdollisuus saada elämänsä taimen.

-Omalla kohdallani taimen on tosin vielä jäänyt tulematta, mutta hienoja tärppejä on kyllä tullut. Meille ulkopaikkakuntalaisille myydään 5 alaosan ja 10 yläosan kalastuslupaa vuorokaudessa ja parhaimpaan taimenaikaan elokuun loppupuolella lupien eteen pitää nähdä vaivaa.

-Paikallisten ei tarvitse Juutualle lupia hankkia, sen kuin kävelee rantaan ja nakkaa uistimen veteen. Alakoskella tulikin enemmän juteltua taukopaikalla, sillä omaa vuoroa sai odottaa liki tunnin. Se ei menoa haitannut sillä kalastus on minulle paljon muutakin kuin perhon liotusta vedessä. Joen kauneus ja rauha tuo hektisessä kaupunkimiljöössä asuvalle mielen rauhaa.

Mikko Peltola sanoo, että Juutuanjoen kuuluisaksi tekemä asia on Inarijärvestä jokeen kudulle nouseva taimen. Sen turvaamiseksi on syytä nähdä vaivaa.

-Kalastajia on niin paljon, ettei taimenkanta kestä sitä että jokainen kala papitetaan. Kun viranomaistahot ovat tunnetusti hitaita toimimaanesimerkiksi kiintiöiden ja mahdollisen viikkorauhoituksen suhteen, on tärkeää että kalastajat itse tajuavat, että mikäli halutaan tulevaisuudessakin hienoja saaliita on syytä tehdä jotain.

Naaraskalojen vapauttaminen on yksi hieno ele jolla turvataan kutemaan tulleille kaloille mahdollisuus jatkaa sukuaan.

-RKTL:n tutkimuksen mukaan naaraskaloja on merkittävästi vähemmän uroksiin verrattuna. Kyse ei tässä ole mielestäni paljon Lapissa närää herättävästä pyydystä ja päästä-kalastuksesta, vaan valikoivasta kalastuksesta. Kyllähän me alamittaiset kalatkin vapautamme joten miksi emme naaraita. Varovaisen vapautuksen aikana ehtii kaverin avulla ottamaan hienon kuvan vapautettavasta kalasta ja elvytyksen jälkeen kala päästetään ylpeänä takaisin.

-Näin turistina olisi hienoa tulla tulevaisuudessakin kalastamaan Juutualle.Kalamiehelle pitää olla tieto siitä, että saalista on mahdollista saada. Alakoskella järjestelmä toimi hyvin. Yleinen käytäntö useilla maamme ja maailman koskilla on, että rinki pyörii. Näin jokainen saa kalastaa yhtä paljon, tasapuolisesti omalla vuorollaan.

-Vielä kun saisi asiallisen taukopaikan ja vapatelineet, ettei tarvitsisi kivikossa maata taukojen aikana, sanoo Mikko "Peltsi" Peltola.

Hieno homma. Kiitos Mikolle tästä lausunnosta ja toivottavasti sushi maistui, olihan siinä sentään kylmäsavustettua Juutuan taimenta :)

Haikein mielin siirryn sidontapenkin ääreen talveksi. Tavoite on selvä. Perhoseminaarissa käsitelty levysiipi. Täältä tähän. T

Perhoseminaari

2011-08-27T04:04:00.000-07:00

Juutuan ensimmäinen virallinen perhoseminaari pidettiin perjantaina Inarin kultahovilla. Tapahtuma oli tarkoitettu Juutuan kalastajille ja perhonsitojille ja aiheesta kiinnostuneille vapaamuotoiseksi foorumiksi jonka epävirallisena itseoikeutettuna koollekutsujana ja isäntä toimi Murstio. Päävieraana oli Turpeisen Jaakko, jonka erittäin pyytäviä taimenperhoja tulimme porukalla ihmettelemään.

On hienoa huomata, miten intohimoisesti asiaansa vihkiytynyt perhonsitoja ja kalastaja osaa perustalla kaikki tekonsa sitoessaan ottiperhoa. Jokainen lankakierros ja materiaalien paikka, laatu, sekä sijainti koukun rungolla ovat tarkoituksenmukaisia ja perusteltuja. Hänen tyylinsä sitoa kalastava levysiipinen perho, on jotain uniikkia. Perhon siivestä tulee sukkulamainen ja hienosti elävä. Siivessä on useita komponentteja, ja jokaisella on oma tehtävänsä. Suurin ero verrattaessa perinteiseen tyyliin sitoa siipi lienee siinä, että Jaakko sitoo levyjen siikasten lamellit kiinni erilailla kuin yleensä. Hän puristaa ne limittäin osoittamaan hieman ulospäin, jolloin siivestä tulee kattolaskuisempi ja sukkulanomaisempi. Myöskin eri kerrokset ovat selkeästi eroteltuja toisistaan, ja siipeä ei missään vaiheessa pakata tiiviiksi kimpuksi, vaan elävyys on koko ajan tavoitteena. Myöskin pään valmistelu ja siiven pohjustus ovat omalaatuiset, sillä Jaakko levittää päätä tehden alustasta litteämmän ja leveämmän kuin yleensä.

Kaiken kaikkiaan oli hienoa huomata miten paljon paikalle oli tullut väkeä, ja miten intohimoisesti asiaan suhtauduttiin. Kysymyksiä sateli ja Juutuan tämänhetkisestä kalastuskulttuurin syntymisestä keskusteltiin avoimesti ja hyvässä hengessä. Kaiken kaikkiaan toivon, että tästä tapahtumasta saadaan perinne, ja että se vuosi vuodelta laajenee.

Kireitä siimoja ja eläviä siipiä.

The tales of August.

2011-08-24T13:30:00.000-07:00

Loma tuli, oli ja meni.

Kalastelin, sidoin perhoja, kiertelin ympäri, touhuilin ja kalastelin taas.

Käveleskelyä Juutuan rannoilla.

Nukkumista Juutuan rannoilla.

Valvomista ja haukottelemista Juutuan rannoilla.

Itkua ja huutoa Juutuan rannoilla.

Soutua sieluni maisemissa.

Tirsat tuvassa.

Puuvene.

Kirkkaan valkoinen auringonnousu.

Jäniskosken niskalla klo 05:50.

Vanhan Daiwan parkaisu.

Airot heiluvat niskaimussa.

Väsytystaistelu kosteessa.

Läpitunkematon usva.

Pimeys joka vangitsee silmäsi.

Täysikuu loistaa katuvalona luoden veneestäsi varjon pohjaa vasten.

Revontulet tanssimassa Haapakosken yllä.

Nainen veneessä.

Soutua ja heittoja.

Tarinoita saaduista ja vapautetuista taimenista.

Silleniä ja Thunder&Lightninkia

Kahvitulet ja yksi tähti.

Kultahovin sauna.

Puukaloja ja nirhoja.

Waddingtonzonkermuddler.

Myrkkysuolaista Vetsijoen lohta ja kylmäsavusiikaa.

Karvalakki ja sadetakki.

The born of The Brotherhood of Juutua.

Jos kirjoittaisin kirjan Elokuusta 2011, olisi yllä lueteltuna aika paljon lukujen otsikoita. Kaikkea tätä ja vielä lisää on luvassa, kun Juutuan rantakalastajat ovat tosissaan. On tapahtunut murros, ja Juutuan rantakalastukseen on muodostumassa oma kulttuurinsa. Elokuussa 2011 Aktiivisimmat Juutuan kalastajat kulkivat Joella joka yö. Kaikki alkoi siitä, kun eräs nimeltämainitsematon Suurtaimenenpyytäjä laski n. 4Kg mamman takaisin kutupuuhiinsa. Tämän jälkeen on joka yö Joelta kantautunut viestiä siitä, miten ylös otetut kalat ovat olleet parin-kolmen kilon kojamoita ja takaisin on taas laskettu kolmen ja yli viiden kilon mammat. Ei voi muuta kuin nostaa hattua näille kavereille. Paljon puhuttiin keväällä ja alkukesästä kalojen vapauttamisesta. Paljon huolta on kannettu taimenen lisääntymisestä Juutuassa vaikka kalakannat ovat olleet hyvässä kunnossa. Juutuan suurinta perhotaimenta jallitetaan, käsialanäytteitä jätetään ja jokainen tuo oman mausteensa soppaan.

Pääasia kuitenkin on, että tulevinakin vuosina saamme porukalla nauttia hienoista hetkistä Jokien joella. Että tiedämme Joessa uivan yli kymppikiloisia mörköjä, ja jopa välillä ne käyvät kouluttamassa onkimiehiä. Että rantakalastuskulttuuri Juutualla elää ja on voimissaan, ja että poromieskään ei tapa parhaita vaatimiaan ensimmäisenä. Valikoiva kalastus on päivän sana, ja hienoa että kalastajat ovat alkaneet tätä noudattaa. Yhteispelillä lapsemme ja lastemme lapset saavat kokea Juutuan sellaisena kuin se kuuluu kokea.

Sieltä ei oteta. Se antaa jos on antaakseen. Ja toisaalta sitä niittää mitä kylvää.

Ja kyllähän minä vielä joskus nämä tarinat kirjoitan ylöskin...

Taunonpäivää odotellessa. Silloin se ISO on ottava onkeeni. Katotaan miten äijän käy.

Urban fishingiä ja kulttuuria...

2011-07-31T14:05:00.000-07:00

Eräs päivä Ivalossa.

Marstio paukahtaa paikalle kahvinjanoisena viineri kourassaan. Täräytämmä miehekkäät kahvit, huitasemma koko viinerileetan huiviin ja alamma suunnittelemaan touhuja viimeisen työpäiväni kunniaksi. Muutama tunti, pikapyrähdys toimistolla, ja tämä jamppa aloittaa taimenenpyyntiloman. Vaihtoehtoja punnitessa ja töihommia koneelta näpytellessä ärsyttävä pikkunälkä hyppäsi harteille ja suorastaan pakotti pikkusen kikkailemaan. Heitin Marstiolle yyberit brunssisalaatit kehiin seuraavaan tapaan: Kvinoaa ja pinaattia keitellään tovi hyvissä liemissä, jähytellään ja sekotellaan tällävälin silputtuun punasipuliin, aurinkokuivattuihin tomaatteihin ja paprikaan. Mukaan Herneenversoja ja kylmäsavustettua punalihaista. Ripaus mausteita ja valkoviinietikkaa völjyyn. Keep it simple stupid! Loistava lounas.

Tovin tuumattuamme jaoimme tehtävät ja painuin toimistolle. Valmistelin lomaltapaluun hommia ja kirjoitin ISOLLA lappuun, että palaan kun ehdin. Tällä välin Marstio nykäisi veneensä paikasta x paikkaan y. Illaksi olimme sopineet treffit pitkäripaisen kautta Ivalojoelle urbaanikalastuksen kiehtovaan maailmaan. Olihan sentään luvassa armotonta kalastelua myös paikallisessa ravitsemusliikkeessä. Aikamme keräiltyämme pääsimme kuin pääsimmekin vesille. Asiat tärkeysjärjestykseen. Gentlemannina tarjosin kipparille minulle uutta tuttavuutta Cafe culture Pinotagea. Mielenkiintoinen, todella mielenkiintoinen kahvin sivumaku tuossa viinissä on. Lieneekö laskettu alunperin suodatinpussista läpi viinitilan kahvihuoneessa kun ei muuten ole saatu juomakelpoista tavaraa aikaiseksi ;) Mutta ostan toistekin. Tällä välin avasin itselleni Schlenkerlan ja relasin. Hiukan ihmettelin kampraatin touhuja kun tämä niiiiin tohkeissaan viritteli vehkeitään pelikuntoon. Tarkoituksena oli ilmeisesti myös saada saalista, sen verran pieteetillä tämä ammattioppaitten aatelinen hommiansa hoiteli. Itse tyydyin katselemaan vierestä ja nauttimaan tästä erämaajoen hiljaisuudesta ja harjusten pintomisesta veneemme vieressä...

Muassamme oli myös pullo Proseccoa, siksi kuoharilasit ;)

Eipähän tarvinnut herrasmieskalastajien kauaa pyyntejänsä liottaa kun ensimmäinen kala oli kiinni vaapussa. (Jonka valintaa jouduin epäuskoiselle kipparille moninaisin sanankääntein perustelemaan.) Aikamme oteltuamme tämän kaloista jaloimman kanssa, suostui hän käymään veneessämme ihastuttamassa iltaamme. Koska kuitenkin kultivoituneina kalastajina ymmärrämme Ivalojoen arvon erämaisena ja vaikeasti tavoitettavana urheilukalastusjokena, vapautimme tämänkin kauniin taimenen takaisin elementtiinsä. Lasin kohotukset, ja kohti seuraavia otteja.

Moninaisten vaiheitten, yhden hienon hauen, ja parin harjuksen jälkeen saavuimme luokse pienen kapakan, josta kuului epämääräistä mölinää ja huutoa. Aivan kuin Marco Bjurström olisi huudattanut ihmisiä ja yrittänyt saada heitä hyppäämään Ivalojokeen. Muutamiin sopuleihin ilmeisesti hänen sanansa oli tehonnut, mutta Ivaloiset onneksi pysyivät tiukasti rannalla. Lukuunottamatta erästä nimeltämainitsematonta kipparia joka hieman huolimattomasti ajeli pitkin jokea. Noh, auringon kilo ja humalaiset matkustajansa ottavat syyn niskoilleen ja luotamme siihen, että tämäkään herrasmies ei tahallisesti tällaisten sivistyneitten gentlemannien veneen keulan edestä täydellä kaasulla normaalitilanteessa kaarra.

Iltaa kohti sitten siirryimme Vantaanjoen tapahtuman innoittamana välillä kelluskellen ja rannoille vilkutellen takaisin kohti traileria. Rantauduttuamme, kuin tilauksesta hyvä ystäväni (yksi niistä harvoista jotka painivat yli 8-kiloisten sarjassa) pirautti ja ilmoitti olevansa hovikuljettajana maisemissa. Kiitimme kohteliaasti palveluksesta ja siirryimme nauttimaan kulttuuria paikalliselle huoltoasemalle. Tämä tarina ei kaikille sovi, joten siitä kerrotaan sitten halukkaille pimenevässä illassa jokirannan nuotioilla.

Kotitaloussiiat ovat paraikaa suolassa, mutta kyllähän se Norjalainen punalihainen on hyvää kun harvakseltaan saa. ;)

Salaatin mallia kalastelun ohessa. Porocarpaccio ja Kraski Teran.

2011-07-25T14:10:00.000-07:00

Ai vitsi kun tuli nälkä noita kuvia lataillessa :)

Liian harvoin enään nykyisin pääsen hifistelemään ruoanlaiton kanssa, mutta nyt siihen tuli mahdollisuus. Pullo erityislaatuista punaviiniä oli odottanut otollista aikaa päästä poron kumppaniksi jo toista kuukautta kaappini uumenissa. Salaattihan on loistava ruoka näin kesähelteellä kunhan hieman viitsii nähdä vaivaa. Olen ennenkin tehnyt poron ulkofileestä carpacciota, ja todennut omaan makuuni sopivammaksi kun pintaan ottaa hieman väriä pannulla.

Aloittelin jo hyvissä ajoin iltapäivällä setin valmistelemisen paiskaamalla pienimmyksiä herkkusieniä marinoitumaan. Ihan perusmarinadi syntyi Oliverin jipoilla "a nice splash of good olive oil" balsamicoa, hunajaa, pippurit, suolat, ja pikkasen tuoreita timjamin lehtiä. Myös punasipalit olis pitäny laittaa samaan settiin, mutta olin unohtanut ne kauppaan ja sibalit saapuivat vasta hetkeä ennen kuin setti löysi tiensä purukalustoja kohti. Samaan settiin paiskasin alkupalaksi kirkkaan korvasienikeiton jonka epäonnistuneista vaiheista ei tässä sen enempää. Todettakoon vain, että lopputulos oli onnistunut, lähinnä lihaliemeen ja punaviiniin tehty keitto mukanaan sipulit, kylmäsavuporot ja korvasienet. Seuraavana päivänä muistin, että pakkasessa olisi ollut ihan oikeaa selkälientäkin! DAMN! Miedosti valkosipuliset krutongit heitin vielä pannulta keittolautasille ja korkkasimme Argentiinalaisen Paula vinkun alkujuomiksi. Eipä tarvinnut toista kertaa ostaa tuotakaan viintä. ;) Ei ollut minun suun myötäinen, vaikkakaan ei mikään äärettömän huonokaan viini ollut. Olisi pitänyt avata viinipullo jo huomattavasti aikaisemmin, niin olisi voinut korjata sienikeiton makua viiniin sopivammaksi.

Mutta se salaatti, -My God! Siinä kyllä onnistuin vaikka itse teinkin. Muutamia hifistelynpaikkoja olisi vielä ollut, mutta jätetään ne seuraavaan kertaan. Pohjaksi vetasin ihan normisalaatit, rucolaa iso kasa päälle, tuoretta sitruunamehua, oliiviöljyä ja paahdetuista seesaminsiemenistä tehtyä öljyä sekä merisuolaa myllystä. Tomaateista vetaisin tottuneesti siemenet ja nesteet kätöseen ja imasin kitusiin. Kaikki siemenet pittää aina syyä. Ne on ns. good 4 u. ;) Sen verran hifistelin, että leikkelin tomaatit äärettömän ohuiksi siivuiksi, mutta oishan sen voinut kaltatakin ensin. Kurkut samoin ohuen ohuiksi ja hölskyttelin purkissa suolan, sokerin ja valkoviinietikan kanssa. Älkää kyselkö mittoja, kaikkea on aina sopivasti. Paprikaa paiskasin myös siivuina, mutta sitä olis ehottomasti pitäny hetki ensin paahtaa levyllä (tai mieluummin grillissä ;)

Poron ulkofileelle otin värin pintaan nopeasti kuumalla pannulla. Poroon ei sitte muuta ku suola ja pipari! Maustumaan jääkaappiin ja odottamaan tarjoiluhetkeä. Kun seura saapuu ja on aika nauttia salaatista, kaivetaan file kaapista, leikataan äärettömän ohueksi ja kipataan sipulit ja sienisetti poron päälle. Tämän jälkeen kaadetaan lasiin viinit ja lyödään jokaiselle ruokailijalle haarukka kouraan. Erilaisia sormisuoloja on pöydässä tarjolla. Mahdollisesti myös paahtoleipää. Nautitaan hyvästä seurasta, ruoasta ja viinistä.

Osti Jarej Kraski Teran 2009 oli tosi kiva viini. Täyteläinen, mineraalinen, kypsä, marjaisa, pyöreä. Kaikin puolin poron kaveri. Näillä mennään. On se harmi kun ihmisen on syötävä elääkseen ;)

Tämä haaveilee kahvimyllystä ja jatkaa kohti lomia.

Ruokaharjusta hakemassa ja morottelemassa.

2011-07-20T13:59:00.000-07:00

Hipitihei.

Olipa kerran aurinkoinen päivä Inarin suuressa ja mahtavassa kunnassa. Valtakunnassa kaikki oli hyvin. No joo... Joutoaikaa oli jostain siunaantunut ja kalaa(n) teki mieli. Myöhänen oli ilmoittanut touhuavansa Juutualla viikon verran, ja olin suunnitellut käyväni moikkaamassa nettituttua ihan paikan päälä. Ja kun kerran tuoretta kalaakin teki mieli niin ei muuta ko kotijokea kohti, mars.

Autossa soi Anna Puun levy, jonka juuri olin kirpparilta napannut mukaan. Toinen ostamani kyseinen levy itseasiassa. Minkäs teet, mutta tykkään kovasti. Ilosuus tarttuu niin kivasti niistä muutamista veisuista. Karautin Haapakoskelle ja nakkasin vavat olalle. Huomasin, että juuri ostamani ankkuri oli jäänyt autotalliin, ja joella tuuli suhteellisen rankasti ylävirrasta. No, laitetaan kivi veneen nokkaan niin josko siitä jotain tulisi. Siimoja viritellessäni huomasin unohtaneeni jotain muutakin. Ohuin siima joka repustani löytyi oli .38mm :) Taimenenpyytäjän reppu ihan selkeesti kun suurin osa naruista on .45... Ei auttanu ku käyä potkimassa Eetun sakki ylös ja rosvota pojilta siimaa sen verran että saa pari perhoa vavan nokkaan. Sillä kertaa Haapakosken alla oli kuollutta. EI nykyäkään. Pojat oli ihan selkeesti pyytäny kaikki ;)

Saarten välissä oli jonkin verran tapahtumia, mutta ankkurin puuttuminen teki kalastuksen hieman haastavaksi, varsinkin kun navakka tuuli oli suoraan ylävirrasta käsin. Muutamia ihmisrodun uroksen suvunjatkamiselimen mittaisia harjuksia sain koukutettua ja pari kertaa jouduin ihan mittaamaan harjukset. Nythän on niin, että harjuksen alamittaa on siis nostettu 35 cm:iin ja kaikki kalat pääsivät tällä kertaa takaisin jokeen. Kahteen otteeseen säikähdin tosissani että joko oli vauraampi harjus napannut onkeeni, mutta ei, tuplatärppi, 2x30cm harrit ne vaan minua kiusasi. Kaksi harjuksista olisi päätynyt viime vuonna pannulle, tänä vuonna söin kanaa. Niin se vaan menee. Kiinnitän muuten nykyisin huomattavasti enemmän huomiota siihen, miten käsittelen alamittaisia ja vapautettavia kaloja. Ehkä jotain on tarttunut päähän tästä c&r touhotuksestakin.

Tunnin pikapyrähdyksen antina seuraavaa: Tiedän nyt minkänäköinen naama on yhden Taoftilaisen nimimerkin takana, sain vietyä äitini kengän takaisin sinne mistä oli poikien vaatelaukussa kantautunutkin, ja pääsinpähän hetkeksi ulos. Kanakastikkeesta tuli muuten todella loistava. Paiskasin settiin paketin naturellia kanasuikaletta, paketin pekonia, kolme kaltattua tomaattia, he-ma-paa reilun kourallisen, pinaattia värin vuoksi, purkin kermaa ja maustoin hieman inkiväärillä, jeeralla, kurkumalla, kanaliemellä ym. pakollisilla. Kaveriksi tagliatellet ja ääntä kohti. Olipahan makiaa settiä. Ei toki vedä vertoja tikussa paistetulle tuoreelle harjukselle, mutta joskus näinkin.

Ja Eetulle vinkki: Aika douppia kahvia se es-instantti. Ota seuraavalle reissulle nokipannu mukaan ja oikeeta pannukahvia!

Seittemän töi ja sitte kolme viikkoa Juutuaa ! (muun toiminnan ohessa)

Merkkausta, Neideniä, Levi ja Vetsi.

2011-07-13T13:55:00.000-07:00

Makiaa lomailua on ollut vaikkakin aika hektinen rapia viikko jäi taakse.

Vasanmerkitykseen painelimma poikain ja siskon sekä poikansa kanssa lauantaina 2.7. tarkoituksenamme olla kaksi yötä. Hipitihopitiräpitipaku pelaa hienosti Porttikaltion hieman kyseenalaista mainetta niittäneellä tiellä, ja saavutimme erotusalueen siinä seiskan aikoihin illalla. Tokkaa oli aidassa hetkohta reilusti, ja olivat aloittaneet jo kuudelta. 770 vasaa merkattiin sinä yönä, ja pojilla oli hauskaa niin kauan kun jaksoivat valvoa. Vasoja otettiin kiinni ja Äijän jalassa roikuttiin koko ajan. Itellä jäi hieman unet vajaaksi, mutta nuorenahan sitä jaksaa ;) Seuraavana yönä hieman pienempi satsi, ja tankkasin itekin unta palloon kattelun ja sinä sivussa merkkauksenkin ajan.

Alkuperäisenä tarkoituksenamme oli painella tiistaista Leville tapaamaan sukulaisia ja kylpemään hienoon uuteen kylpylään (joka oli loppujen lopuksi jopa suht lapsiystävällinen), mutta erinäisistä syistä muunnitelmat suuttuivat. Karigasniemen pizzerian kautta ajettuamma, hoksasimme poikain kanssa, että meillähän on leiri ja kaikki tarpeellinen mukana, eikhän pyhkässä Neideniin. Lohifestit oli just ollu ja siltamontussa oli heitetty käpälää. Lohialtaassa uiskenteli kaksi isohkoa 13-15Kg lohta ja muutamia jalkoja ja tittejä. Pojathan ei luonnollisesti meinannut millään tulla pois altaalta, mutta jollain opilla saimme ne houkuteltua Ellan ja Svärren luo iltapalalle. Pyhkäsimmä sitten vielä katsomaan itse käpälän heittoa ja nousihan sieltä muutama jalka tittien lisäksi. Ihanteellinen saalis siis. Eihän niitä isoja rasvamällejä syö kukaan.

No siitä sitten kohti pitkäkoskea. Kunnollinen tullimies pysäytti meidät ajaessamme tullin ohi joskus ysin jälkeen ja kyseli onko tuomisia. Annoin kurkata takapaksiin ja selitin tilanteen. Kiltisti saimme jatkaa matkaa, ja Kristine jo odottelikin meitä. Koirille reput selkään, isille Veeti selkään ja menoksi. Kristine ja Eeli oli painunut jo edeltä hirmuista haipakkaa, ja meiltä kesti melkein kaksikymmentä minuuttia saada nämä ihme juoksijat kiinni. Klo 23 olimme pitkäkoskella ja Norjalaisten oppaitten komeassa kämpässä. Veeti nukahti melkein leipä suuhun ja Eelinkin uni vei yläpetillä melko nopeasti.

Hienoja kalapaikkoja täynnä tuo pitkäkoski. Ihanteellista perhonheittopaikkaa ja selkeitä ottipooleja. Pohjoisrannalla saa kalastaa aivan rauhassa, ja eteläranta onkin suomalaisten miehittämä. Hetken kävelyn jälkeen löytyi loiva ranta, jossa pojat sai ruveta räpimään, sillä aikaa kun virittelimme vavat kuntoon. Lämmin päivä ja sääskistä ei juuri tietoa. Pojat räpi itsensä märäksi ja kotvan kuluttua rupesimmekin makkaran paistoon ja kuivatteluhommiin. kalsarit jalassa jatkettiin kalastelua ja hiekkaleikkejä, mutta ei sattunut lohi meidän onkiin sillä(kään) kertaa. Kärtypeikon saavuttua vieraaksemme painelimme kämppään syömään paremmat sapuskat ja pikatirsojen kautta helteessä kohti kotosuomea. Kiitokset Kristinelle loistavasta reissusta. Täytyy joskus tulla ihan oikeasti kalastamaan tuonne, sen verta hienoa paikkaa, vaikka kävelyreitti onkin melkoista rinnettä molempiin suuntiin.

No siitä sitten kotio ja varustehuoltoa yksi päivä. Aamusta painelimma taas tien päälle ja kohti Leviä. Illan harrasteista sen verran, että ei äkkiseltään arvaisi kuinka vaikeaa on lyödä mailalla maassa paikallaan oleva pallo pieneen koloon. Tai edes haluamaansa suuntaan kohti vastarantaa ;) ja Clos del pastor maistui.

Noh, ajatus kypsyi päässäni koko ajan. Kalaan on päästävä. Ihan ite. Eeli hyppäsi äitinsä kyytiin Rolloon ja Veeti jäi Muorien unikaveriksi. William Wallacea lainatakseni: FREEEEEEEDOOOOOOOOOOOOOOM!

Samana iltana paiskasin kaikki kamppeet kasaan ja joujouräpitihipitihopitifishmeisterwagonin keula kohti aurinkoa ja vamos matkaan! Kalakaveri oli ottanut varaslähdön ja painellut jo jokivarteen ammattimiesten mukana, ja odotteli jo pelipaikoilla. Pikainen taskuunperuutus Vetsin parkkiksella, Meindlit ja shortsit jalkaan ja teknistä t-paitaa ylle. Polaroidit päähän, rinkka selkään ja mars matkaan. Tälläkin reissulla päti vanha viisaus: Ilman välttämättömyyksiäkin pärjää, kunhan on jotain ylellisyyksiä. (Untuvatyyny oli mukana, mutta floattisiima kotona :)

Kotvasen ravattuani lohikiima silmissä haistoin palaneen käryä. Turismot oli tehny ihan järkyttävän scheisset notskit ja värjötteli säälittävän näkösinä telttansa edessä kytyhehkun savutessa kiviröykkiön keskellä. Vastarannalla seurueemme huutelee, että sun pitäis nyt päästä hei ylitte. Pikaisen katsauksen jälkeen totesimma, ettei se auta kun nykästä kahlarit kinttuihin ja loikata yli joesta. Jonka muuten pääsee yli melkein mistä vain. Pro-salmon-fishmeister rouvansa kanssa lähti talsimaan takasin kohti mobiilimajoitettaan ja met Universumin kovimman haukimiehen kanssa jatkoimma matkaa kohti leiriä. Keli oli mitä parhain. Viileä, ja aurinko oli edelleen vaaran takana piilossa, joskin nousi takaisin taivaalle samalla hetkellä kun teltta oli kasassa.

N. neljän tunnin unien jälkeen rupesi nokipannukahvit houkuttelemaan ja paiskasin hiillokseen puita. Erämiesten perämies kun on asialla, niin kahvi porisi aika altayksikön ja jätkät veti lepposasti ja hyvällä mielellä rauhallisen aamupalan pitämättä mitään kiirettä joelle. Ei se siitä mihinkään karkaa, ja koko päivä olisi aikaa kalastaa. Hetken ihmeteltyämme ja brunssit masussa ei kun vapa tanassa kohti koskea. Nykäskylän kovin kalamies otti koneongen ja allekirjoittanut perhovehkeet. Paikka oli maaginen. Kalaa makaa koski täynnä, kaikkien aikojen toiseksi lämpimin päivä utsjoella, kusilämmintä vettä, kauhiasti sääskiä ja mäkäriä, offia, tervaa, kaikkea mahollista ja rautainen itseluottamus. Rauhallisesti käpsyttelimmä keskelle pelimestoja ja Marstio lähti etenemmään alaspäin, ja minä kävelin niskalle josta valuin taas takasinpäin hiljokseen tarjoillen uusia hienoja lohimatoja Atlantin mätörasvasille lohille ;)

Eikä aikaakaan kun pitkätukkaisten kitaraasoittavien lohenkalastajien esikuva marssii euroopan omistajan elkein ylös jokea. Asiallisesti hän kyselee onko kuulunut mitään, ja ilmoitin lähinnä smolttien olleen kiinnostunut pyydöstäni. Itsehän oli päässyt jo juoksemaan ja lohi makasi kuulemma jo koivunvarjossa. Ei muuta ko kalastellen alaspäin ja lohi tuulensuojaan. Ai että miten voi tuore lohi maistua hyvältä ruisleivän päällä suolan ja jokivarresta poimitun ruohosipulin kanssa... mm-mmm... Toinen file paisteltiin makosiin suihin, ruodot keiteltiin sakeaksi sopaksi ja toinen file laitettiin hetteeseen talteen odottamaan aikoja parempia.

Hyvin lähti se reissu, mutta siihen se riemu oikeastaan loppuikin. Allekirjoittanut pääsi ainoastaan kerran pitelemään tittidiitä hetken aikaa, ja Marstio koki karvaan kohtaamisen jalan kanssa, joka tyytyi vain puistelemaan hänen vapaana kellunutta vaappuaan. Pienoisen taimenen vielä vapautin takaisin kasvamaan kotio kohti kävellessämme seuraavana päivänä. Ukkonen meidät saatteli autolle, ja virkisti kävelyä juuri sen verran, ettei tullut hiki, vaan vaatteet kastuivat sateesta. Ei kyllä haitannut tippaakaan. Komeat pesukarhut sain jälleen kerran ja tuntui kuin toinen puoli kasvoista olisi ruskettunut enemmän.

Takaisin käpsytellessämme hetken aikaa meitä seurasi kuuluisan Vetsin kulkijan Veikko-Matiaksen haamu. Hän paljasti meille kaksi sateenkaarta, ja kertoi mistä aarre seuraavalla kerralla löytyy. Laitoimma tulevat ottipaikat ylös gepsiin varmuuden vuoksi. (Vaikka myöhemmin on todettu, ettei gps-laitteesta ole Marstiolle mitään hyötyä ;) Uimassakin kävimmä ja hyvin näkkyy tuo hylje vetsijokeenkin nousevan.

Mitä tästä opimme? Koneonki on paikallaan ottaa mukaan jos aikoo kalassa pysyä, vaikka kuinka aikoo treenata perholla onkimista. (Ja se kellusiima, vai mitä Marstio;)

Tänäänkin söin muuten Jäämeren lohta. Ei sitä mikä on kasvatettu kasvisrehulla ja pumpattu täyteen penisilliiniä, keinotekoisia aromeja ja väriaineita, ja jonka ruodot etäisesti muistuttavat siitä, että tällä lajilla on joskus ollut ruodot. Ei, vaan ihan oikiaa jäämeren tittidiitä.

Täältä tähän. Seuraavaksi tarinaa Juutualta.

Kalastuskasvatusta kakarasta asti.

2011-06-10T13:56:00.000-07:00

Kaikkea kivaa on taas tapahtunut.

Ivalojokeen on taimenta noussut solkenaan, Juutualtakin jotain on jo kuulunut, ja meikämanne tilas kilometritolkulla kutistesukkaa siimahommia varten. Uskomattoman hienot ja hyvät ja lujat ja parhaat lenkit tulee kuumailmapuhaltimella ja kutistesukalla tähän tyyliin. Hirmuset poltot on päästä lohen perään jonnekin pohjois-Norjaan. Kattoopahan, että miten sitä aitten loppujen lopuksi ehtiikään.

Vanhempi poikani oli puhunut jo viikon verran, kuinka pitäisi päästä Vaarin luo kylään ja soutamaan joelle. Tämä juontaa sinne, kun kävimme kylässä ja Eeli näki alapihalla kolme puuvenettä vastatervattuina. No viikon verran Eeli on puhunut kuinka pitää päästä Vaarin kanssa kalalle ja pitää päästä Vaarin luo. No ehän se auta ko lähtiä. Pakkasin perhovehkeet mukaan ja huitasimma Inariin.

Nuorempi pojista jäi Äijän kanssa räpimään sadevesisankkoon ja vanhemman kanssa nappasimma pelastusliivit, haavin ja mummon aljuksi ja starttasimma joelle. Jokien joelle siis. Eihän sitä reilu kolmivuotiasta pidä poissa kalahommista mikään. Muutaman harrin kun oltiin saatu niin Eeli vain tokasi kun kysyimme, että syömmekö nuo kalat, että: "En tykkää kalasta, mutta minä vain kalastan :)" No Haapakosken alla oli vain alamittaisia. Saarten välistä saimma kans alamittasia, mutta ottipaikassa olikin sitten mielenkiintoinen tapahtuma:

Näin kuinka n. 25cm harri hyppäsi kokonaan ilmaan ottaen perhon, ja vavan kärki alkoi nykimään. Pyysin Eeliä kelaamaan kalan sisään ja hyvinhän se ensialkuun menikin, kunnes hän ilmoitti ettei jaksa enään. (olihan kelannut veneeseen jo monta samanmoista) No mummo alkoi kelaamaan, ja siellähän rulla pärähti. Tässä kohtaa ihmetytti, että miten niin pieni harri jaksaa vetää rullalta siimaa. No Eeli otti haavin ja meinasi alkaa haavitsemaan kalaa, kun totuus paljastui. Komea +40cm harjus on perhossa kiinni. Ja TOINEN samanmoinen ui sen vieressä... WTF? Tuplatärppi! Eelin kanssa haavitsimme kalat tyylipuhtaasti molemmat haaviin ja voi sitä riemun määrää kun saimme ihan syömäkokoisiakin kaloja! (eikä oltais kyllä pois ennen saalista lähdettykään) Harrit suolaan ja savupönttöön, ja makeitahan ne on. Seuraavana päivänä kotiin tullessa poikkesimma vielä haukkaamassa maan kuulut Issun poronkäristykset Karhutuvalla. Pojat kiikku itte kaikki portaat kivelle asti ja takasin. Touhusimma pihalla vielä puolituntia ja naatimma jätskit. ;)

Onneksi tämä keli palautu normaaliin. 14 astetta on paljon parempi ku 28 tai 35.

Surffailija sohvalle ja isäntä nukkumaan. Öitä.

Olipa kerran C&R ja muuta kummallista.

2011-05-28T14:22:00.000-07:00

Jottain uutta taas auringon alla. Hetken jo mietin kirjoittavani aiheesta hieman provosoivasti, mutta mitäpä tyhjiä. Onpahan kuitenkin jotain huomattavaa kehitystä taas havaittavissa Juutuan perhokalastuskulttuurissa. Tai siis että sellainen alkaa muodostua myös rantakalastukseen, tai siis että rannaltakin kalastetaan perhoilla. Tai mitä ihmettä. Siis että on aktivoiduttu ja edistystä tapahtuu. Alamittaa nostettiin ja verkkojen silmäkokoa nostetaan. Pienin askelin edetään kohti parempaa huomista. Myös jokikalastajat haluavat tuoda esille oman panoksensa yhteisten kalakantojen eteen. Inarihan on kuitenkin tänä vuonna suurennuslasin alla...

Juutuan suurin perhotaimen-kilpailu on herättänyt kinnostusta ja huomiota jokea kohtaan, puhumattakaan Kultahovin kalakamerasta. Nyt on aktiiviporukka hommaamassa kaikessa hiljaisuudessa toista kilpailua rinnalle. Pyydystä ja päästä- kilpailu. Hieno homma. Juutuan/Inarin taimen on mielestäni elinvoimainen, ja sitä kestää ruokakalaksi pyytää. Jos jollain on varaa/tarvetta päästää taimen takaisin jokeen, niin antaa mennä. En kiellä. Itsekin niin teen. (tosin lähinnä alamittaisten kohdalla ;) Mutta vakaasti olen päättänyt mahdollisuuksien mukaan mätikaloja takaisin laskea. Siemenperunoitahan ei ole tapana syödä. Se ei silti ihan istu Juutualla minun ajatusmalliini, että joesta jossain vaiheessa tehtäisiin kokonaan C&R joki, tai että se rauhoitettaisiin kokonaan. Uskallan toivoa, että niin ei tule koskaan käymänkään. Jokikalastajien yhteissaalis on vuotuisesti kuitenkin huomattavasti pienempi kuin parin aktiivisesti Juutuan vuonoa verkottavan kotitarvekalastajan. Hienoa olisi, jos vielä jonain päivänä palautettaisiin se 10.9. asti kestävä kalastusoikeus. 2009-kesälläkin Taimen alkoi nousta lämpimien vesien vuoksi vasta myöhään syyskuussa. Mutta se nousi kuitenkin.

Tästä aiheesta kun puhuu, tuntuu aina että sohii ampiaispesää. Ymmärrän kyllä totaalisesti C&R-kalastuksen jossain Kanadassa, tai keskieuroopassa, jossa kalastuspaine on kovaa ja/tai kalakannat heikkoja. Kalastuskulttuuri on näissä maissa aivan erilainen, ja C&R joet ovat arkipäivää sekä yleisesti hyväksyttyjä. Kalaa on paljon, ja saalistakuu lähes varma. Sitä en ymmärrä, miksei jokia rauhoiteta kalastukselta kokonaan, jos kalakannat todella ovat huonossa jamassa. Juutualla ei ole C&R kulttuuria, eivätkä kalakannat ole heikossa kunnossa. Toki jotkut puhuvat soraäänillä siitä, kuinka taimen alittaessaan Juutuan sillan muuttuu kutukalaksi, ja perhomiehet listivät ne yhdettömiin. Tässä kohtaa on C&R kilpailu omiaan tuomaan esille sen, että myös jokikalastajat haluavat pitää huolta taimenkannoista. Vapaaehtoisesti, jos haluaa, saa laskea ylvään jalokalan takaisin omaan elementtiinsä ja katsoa kuinka tämä kaloista jaloin lipuu takaisin yön pimeään virtaan. Mahdollisesti vahingosta viisastuneena, eikä ota enään perhoon tai uistimeen vaan jatkaa sukuaan Juutuan pohjan sorakuopissa. Tunne on hieno. Ja uskon, että jos/kun kilpailuun saadaan hyvät sponsorit ja palkinnot, tämä kannustaa kovimpia saamamiehiä laskemaan silloin tällöin kalan takaisin jokeen. Tai ottamaan edes jokivarteen haavin koukun sijasta. Josko joku marjakala enemmän pääsisi jatkamaan sukuaan. Uskon näin.

Lopuksi pieni kevennys:

Pari kertaa olen muistellut jo vastanneeni kysymykseen, mitkä perhot toimivat Juutualla osapuilleen näin:

Musta on ruukannu olla hyvä. Saa siinä pikkusen olla punasta tai oranssiaki. Joskus toimii keltainenkin. Kelistä riippuen saapi olla väriä hieman enempikin, kuhan on musta. Kierre pittää olla ehottomasti. Olosuhteitten mukkaan mieluiten hyvä. Hopia on ehoton, mutta kuparikin valtaa alaa. Joskus ei kelpaa mikkään muu kuin kulta. Sininen ei toimi, mutta joskus se on sattunut se poikkeuskin joka vahvistaa säännön. Iso pittää koukun olla, jos isoja pyytää. Mutta on se joskus joku hullu saanu hyttyselläki kauhian kojamon. Aika paljo se riippuu siittä missä ja miten niitä perhoja uittaa, vaan ovatpahan saanu melkein kuivalta maaltakin taimenta. Hullun ja juopon tuurillahan nuo kalastavat. Osa on saanut kalaa jopa kuivalta maaltakin kun oikein pyytävät. Lähinnä jos olen antanut. Mutta koska jotkut onnistuu Taimenia pyrstöstäkin hirttämään, niin taitaa se olla ihan se ja sama mitä sinne paiskoo. Toiset pyytää monta vuotta ilman kalan kalaa, mutta lopussa kiitos seisoo. Sitten sitä samaa rekordikalaa pyydetään loppuikä uudestaan. Menetettyjä miehiä on rannat täynnä. Vietellyt on virta monta miestä. Sen kun muistaa että Juutua antaa jos on antaakseen. Hyvin kun sitä kohtelet, ja kauniisti kuin naista manailet, saatat vain jottain saahakin...

Koivun lehti puhkesi ja siimaluuppeja hiotaan. Kohta on kesä.

Sidontapenkin ääreltä: T

Takaisin kalaruokien pariin. Ja kalastelunkin pikkuhiljaa.

2011-05-14T03:21:00.000-07:00

Pari viikkoa vierähti ei niin kivoissa merkeissä ja stressatessa enempi tai vähempi. Läheinen ihminen heitti autolla pari kertaa katon kautta ympäri, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisi, niin onnettomuudesta kuin leikkauksestakin, ja nyt jo kävelee. Toivottavasti toipuu pian. Poikien kanssa olen siis ollut nyt neljättä viikkoa keskenäni täällä, ja touhua piisaa. Kokkailtukin on kaikkea perusruokaa poron paahtopaistista ja uunijuureksista kaupan uuniranuihin ja nakkeihin. Ei vaan ole jaksanut panostaa ruoanlaittoon. Uuni on laiskan apu. Setit pellille, ajastin päälle ja touhuamaan ipanoitten - apinoitten kanssa.

Tompan prehhojen innoittamana pyöräytin yhen oikein oivan oloisen karvasiiven. Täytyy taas ruveta panostamaan tuohon perhojen sidontaan ja keskittyä hyväksi havaittuihin malleihin ja tekniikoihin ja jättää tuo muutaman vuoden harjoittamani tyhjä kikkailu pois. Keep it simple, stupid ja back to basics vaimitensenytmeni?

Niin ja liityinhän niihin sohvasurffaajiinkin jos en jo asiasta ole maininnut. Kyseessä on siis matkailijoitten yhteisöpalvelu, joka tarjoaa ilmaiseksi majoitusta oikeitten paikallisten ihmisten nurkissa. Couchsurfing. Sohvalta toiselle kulkiessa tavoittaa näkemisen arvoiset paikat, ja tutustuu paikalliseen kulttuuriin pintaa syvemmältä. Eka kokemus tähän liittyen tuli edellisten kolmen vuorokauden ajalta. Sloveniasta pariskunta otti yhteyttä, ja ilmoitti haluavansa nähdä Inarin aluetta ja pyysi kohteliaasti, voisivatko yöpyä luonani, tai voisinko edes kertoa tai suositella paikallisia nähtävyyksiä. Noh, kaikki johti siihen, että torstai-iltana parisko asettui taloksi ja villitsi pojat ennen nukkumaanmenoa. Olipahan ipanoilla kivaa kun tuli vieraita. Perjantaina paiskasin heidät Pielpan kirkon polun päähän, ja menimme poikien kanssa Äijän luo kyläilemään. Iltapäiväksi sovimme treffit SIIDAan. Pojatkin olivat innoissaan kaikista kosketeltavista ötököistä ja tavaroista, sekä tietysti eläimistä ja kaloista. Takaisin tullessa kiikuttiin vielä karhunpesäkivellä mutkat, ja ipanat ja turismit nauttivat mettässä olostaan.

Illalla sitten rupesimma jotain evästä suunnittelemaan ja koska neidille ei liha kelvannut, kaivoin viimeisen vakuumikalan pakasteesta. (seuraavan kerran sitten syödäänkin tuoretta) Pääsiäisen tienoilla pilkitty karvan vajaa 1,5Kg ahven möllötteli pussissa ja äimistytti vieraat.

Hetken itsekin otusta ihmeteltyäni ja punnittuani vaihtoehtoja miten valmistaa kyseinen jäinen möykky, päädyin täyttämään sen ja kuorruttamaan merisuolalla todettuani fileroimisen olevan mahdotonta saman vuorokauden sisällä. Jottain Realin kuituruistäysjyväüberterveellistä leipää murentelin muutaman siivun, punasipulia, tilliä, kermaa, valkosipulia, sitruunaa, porschepippuria, suolaa, sitruunaruohoa ja mitäniitänytoli sekottelin täytteeksi ja koko masu pömpölleen. Uuni kahteensataan, suolapedille ja reilusti merisuolaa päälle. Ja eiku pojat nukkumaan muutaman kitaraveisun johdattelemana.

Eteläafrikkalaista aika pliisuksi jäänyttä KAYA chardonnay-viognieria kyytipojaksi ja höyrytettyjä oman maan puikuloita mahtisalaatin kanssa. Kyllä kelpasi katsella Granlundin uskomattoman mahtavaa ilmaveiviä ja naukkailla vinkkua sekä herkutella ahventa lautasella.

Tapana ilmeisesti sohvasurffaajilla on jättää isännälleen kiitokseksi jotain kotimaastaan. Tämä oli todella mieluinen yllätys, sillä saamani Osti Jarej Kraski Teran on ilmeisesti hienompikin viini. Ainakin kehuivat kovasti ja internetin ihmemaailmakin näyttäisi olevan samaa mieltä. Lisäksi holvattuani merisuolaa kalan päälle, lahjoittivat vieraani sopivasti pienen pussillisen "piranska sol" suolaa. Huomattavasti tuhdimpaa tavaraa kuin täkäläinen jäme meresool. Aamulla 04:30 jatkoivat matkaa kohti Kuopiota, kalakukkoa, ja sunnuntaiksi Tampereelle katsomaan lätkäfinaalia. Käsitykseni siitä, että itsekin tässä joku kerta painelen Eurooppaan sohvia surffaamaan vahvistuu koko ajan. Tommonen reissaus vois sopia mulle.

Täältä tähän. Jos kaikki kääntyy hyvinpäin, painumma illalla liottamaan ja testailemaan siimoja ja opetteleen heittoja Ivalojoelle ja huomenna muuttohommiin .

S'il vous plait. Masterchef T.

Pisaraa pannulle.

2011-04-29T12:45:00.000-07:00

Lapahan on semmosta sekundalihaa. Kärynä tai suikaleena menee. Siis porosta puhutaan. Tokihan se voittaa kaikki sikanautatuotteet mennentullen, palatessa ja yhellä käellä silmät sidottuna ja jalat korvien taakse köytettynä juurakkoasennostakin. Mutta kun verrataan vaiks paistiin tai fileeseen niin tuo lapa joutuu yleensä mullakin käryksi. Ja onhan se hyvä. Nyt kuitenkin bongasin pakasteesta pisarapaistin, ja nappasin sen sulamaan. Vakumoitu liha kun sulaa jääkaapissa vuorokauden, se murenee makiasti, eikä tartte ees marinoida millään sonnalla että säilys pitempään. No jokatapauksessa sielä Lavan sisällä on semmonen pisaranmallinen köntti. Se.
Tällä kerralla tein myös semmosen tempun, että nuijin poronlihaa. Filettä tai paistia ku lyön pannulle pihveiksi, niin en kylä viitti nuijaa hakia, mutta tuolle lavalle se tekee poikaa.

Enkä ees muista koska oisin tehny viimeksi kerma-valkosipuliperunoita. Yleensä en niitä sotke keskenään. Teen joko - tai. Valkasipalipotut on vaan niiiiiiiiiiin paljo parempia ilman kermaa, mut välillä pittää hullutella poikien mieliksi. No siis perussetti aineista: puna- ja valkasipali, pottu, pippuri, suola, paprika ja kerma. Potut oli tälläkertaa pieninä kuutioina ku oli hoppu saaja pojille evästä. Mutta se soossi oli makia. Ku keittelette sitä selkäkeittoa niin laittakaa ihan reilusti lientä ja pakastakaa se loppu liemi. (Ilman sitä rasvaklimppiä) Semmonen pikkunen pakasterasia minkä saa suoraan paiskata kattilaan, ja suurustaa ja maustaa. Tällä kertaa haettiin maut kohillee teriyaki kastikkeella, dijonilla ja balsamicolla happoa. Ja oli parasta. Siinä pottujen kans touhutessa oli perussetti uunissa; Porkkanoita rakuunan kans ja kaverina parsakaalta ja Olivermaisesti reilu loraus oliiviöljyä.

Näitä kokattiin ja syötiin Australialaisen Henry J. Lindemanin kanssa ja pojat kisko intona lihaa naamariin. Eikä voinu kyl moittia. Nyt alkaa olla Henry jo aika lopussa rankan illan jälkeen, eli taidanpas painua saunaan.

Niin ja kun ei kerta löytyny kylästä palikoita Ooppeliin, niin hinattiin se väkisin käyntiin. Taas toimii.
Klara vappen ja jotain.

Onnellinen poika: out.

T.

Påskeferie.

2011-04-27T14:07:00.000-07:00

Hiphei, ja hiphurraa.

Videoiksi meni koko vapaussota. Tarkotus oli kiirastorstaina paiskata pari kanuuttia tuonne tunturiin valmiiksi oottelemaan kesäisiä vaeltelu-kalastelureissuja, mutta sehän kusi. (niinkuin nyt kaikilla hommilla tapana on)
Ei kai kukaan täysjärkinen lähe Pääsiäisen alla pariksi päiväksi tunturiin pilkkiin ja nauttimaan kansalaisluottamusta, eihän? Ei vissiin koska jäi kanootit viemättä. Mutta pilkille pääsimmä poikain kansa ja naamakin sai hiukka väriä päälle.

Perjantaina aamusta lähtöä tekemään. Hirmusen karavaanin lastattuamme rupesimme siirtymään kohti susirajaa ja vieläkin kauemmas. Jumalankin ohi pyhkäsimme ja päädyimme lienee kauas Hänen selkänsä taakse. Mökki oli onneksi jo esilämmitetty ja pikaisen majoittumisen ja sisustuksen jälkeen räijjäytimmä kelekat hörisemään ja sapuskaa hakemaan illaksi. Matkaamme kohti pohjoista hillittömässä auringonpaisteessa, ja välimerellisissä lämpötiloissa, jotka aiheuttivat sen, että parin päivän sisään jäälle kertyi lisää vettä. Noh, heikoksi olis jääny iltapala ilman rautaisia harjuksenpilkintätaitojani...

Seuraavana päivänä painelimme vielä kauemmas, enkä enään ollut yhtään varma siitä, missä olimme. Olimme kenties jo ylittäneet todellisuuden rajan, tai ainakin rajavyöhykkeen, sillä niin epätodellisia olivat saaliskalat. Pojatkin jaksoivat ainakin nauttia olostaan. Ahvenia nousi tasaiseen tahtiin painon heiluessa tuolla 1,0-1,5Kg välillä. Ei montaa, mutta useita saimme kuitenkin. Pääasia taisi pojille olla retkeily ja tulistelu, sekä kuivanlihan ja makkaran syönti. No olen ainakin tehnyt oman osani sen eteen, että pojista EI tulisi kasviksia.

Haukiverkkoja ja saunomista, kaksi ahventa kattilaan ja iltapalaksi kalaa. (taas.) Keitetty ahven meinas pikkusen purettaa pojillakin. Ei oikein maistunut. Ja henk. koht olen sitä mieltä että tuommoista kalaa voisi jotenkin juhlavamminkin tarjota. Toki kreditit porukoille siitä, että pitävät lähiruoan puhtaana eikä lähde kikkailemaan loistavalla raaka-aineella joka ei välttämättä tarvitse mitään ihmeellistä. Lisukkeena voisi silti tarjota jotain muuta kuin kuoripäällisiä pottuja. Vaikkakin nämäkin olivat loistavia lapin puikuloita. Eli siis oikeestaan aika hyvä mökki-illallinen. Kai sitä on tullu rantuksi :)

Sunnuntaina sama meno jatkui ja koettiini taas haukiverkot. Muutama hauki paukahti, ja ylläripyllärinä kahen kilon siika! (Tai jos kirjottais että kahen kilon jytky, niin google antais enemmän osumia) Päivän kohokohta oli ehottomasti illalla, kun tulimma kotimännyn alle tulistelemaan ja pojat sai laukkoa pälvessä. Saunasta tullessa aurinko oli aivan tuli punainen, ja suuri juuri puulinjan yläpuolella. Todella upean näköistä kun aurinko valaisee sen yläpuolella olevien pilvien reunat. Oli pakko napata Komentaja ja kiikkua paikallisen törmän päälle kuvaamaan ilmiötä. Maisematkin oli tosi komiat.

Inariin tullessa seuraavana päivänä ylläripylläri iltapalaksi oli haukipullia. Eeli oli jo lopen kyllästynyt kalan syömiseen, ja niin ilmeisesti Veetikin koska matki apinana isoveljensä mielenilmaisuja. Sitten kun mummo ilmoitti että nämä on kakkuja, eikä kalaa, niin molemmat veteli safkat innoissaan nassuun. :)

Jos oisin oikein aikaansaava niin hakisin noita kuvia tähän, mutta nyt ei jaksa. Saatan laittaa joku toinen päivä kunhan jaksan.

Mutta kohta alkaa bondage. Siihen asti. MOH.
T.

Aina ei voi onnistua.

2011-04-20T14:23:00.000-07:00

Toisinaan kosahtaa ku säveltää...

Kaikki alkoi siitä kun mä lopputilin sain. -Ei ku se oliki se biisi... Siis siitä ku pojat alko piirtään. Tapahtumien kulku meni jotakuinkin näin:
Piirretään paperille. -Tylsää.
Maalataan paperille. -Tylsää.
Maalataan pääsiäismunia. JOO!
Isi puhaltaa munia tyhjäksi ja pojat maalaamaan. Kivaa hetken aikaa, kunnes ekat kaksi menee rikki. Kolmas säilyi ehjänä jälkipolville.
No nyt olis kolme munaa kipossa, mitäs leivottas? Karppaajilla oli joku hyvä leipä johon tuli kolme munaa, rahkaa, leivinjauhetta ja erinäisiä siemeniä ja leseitä. Ei voi olla vaikeeta vaikkei reseptiä just nyt löydä/muista. Munat sekasin, rahkaa (500g oli liikaa, 2dl ois menny vielä) sekaan, siemeniä ja leivinjauhetta. Öljyt, mausteet (Kumina ja fenkoli tällä kertaa) ja hieman hunajaa sekaan. -Joo ihan hyvä, ei muuta ku uuniin.

Ei menny kovin vahvasti. Liikaa tuli sitä rahkaa ja tunti 175 asteessa ei ihan riittäny. Noh, katotaan mitä siittä syntyy ku sovelletaan.

Poikien lemppariruoka on ihan selkeesti selkäkeitto. Toista päivää kiskovat intona lientä ja kaluavat luita. Mikäpä siinä, parastahan se onkin. Ei tarvi paljo natriumglutamaatteja tai nitriittejä tai hiivauutteita tms. lisätä ku paiskaa selkänikamia kattilaan ja antaa poreilla vaikka ees kuus tuntia. Isihän sitten on tänään(kin) ollut huono ihminen ja pilannut oikean selkäliemen nuudeleilla! (Taas sais isä hepulin!) :)
Mutta puolustukseksi täytyy sanoa että oli kyllä paras nuudelikeitto ikinä. Pojat söi kaiken lihan ja muut sattumat, niin oli pakko jotain sinne liemeen paiskata. No nuudelit käveli ekana kaapista vastaan ja ei ku sekaan vaan. Loistosettiä ku pikkusen nakkaa vielä Aziksen chiliä sekaan.

Mutta ei jotain huonoa etteikö jotain hyvääkin. Kaivelin perhovehkeitä etsiessäni Aquasurea muutaman kerran käveltyjä ja pohjista korkanneita Camelbootsejani varten kun silmäni sattui Hekan kanssa sidottuun otikkaan. Vitsit, tää oli parempi kuin muistinkaan. Laitetaas nyt mallin vuoksi yksi tulevan suven otikoista esille.

Tässä ei sitte oo niitä uhanalaisia lajeja, eikä oo kyllä cites-todistuksia kyselty vaikka oliskin... :)

Sen verran ite perhosta, että koukku on 5/0LW, Ja siivessä on violetin buckin lisäksi korppia, kettua ja amherstia sekä normi kultafasua. Häkilä myös korppia. Tähän jos ei Juutualla pauku ens elokuussa aamulla klo 04:30-06:30 välisenä aikana niin... (__tähän joku typerä lupaus__)

Pikkuhiljaa prioriteetit selkiytyy ja kalahormoonit valtaa mielen.
Huomenna kohti tuntureita ja niitten taimenia, harreja ja rautuja.
Bowmorelasin ääreltä tähän.
T.

Pesukarhunaama.

2011-04-18T12:44:00.000-07:00

Makia reissu oli Inarille. Aurinko räkötti myöthän, ja naamaan tuli makiasti väriä. Porukka oli loistava, ja kivaakin oli. En ihmettele, että ES-purkkihernari oli voittanut ärtsoppatestin, sen verta makiaa oli. (Saattoi toki johtua myös siitä palvikyljestä mitä siivutettiin reilulla kädellä sekaan ;)

Harreja ei sitten loppujen lopuksi paistettu tikussa vaan foliossa takan reunalla. Makkeimmillaan oli, pari hätnäppää mitan täyttävää otin ylös, eikähän se jengi oikein tuosta pilkkimisestä innostunut.

Mutta pääasia että nyt saa hetken hengähtää. Kivet vierähti olkapäiltä kun kiitettäviä ropisi näytöistä. Kuivatlihat oli katolla makkeimmillaan ja häätyy ottaa viimisetki poies pääsiäisen pyhinä. Nakkeja jäi yli reissusta ja arvelin tehä pojille nakkikastikkeen. No mitä siihen tulee? Nakkeja ja voita, jauhoja ja vettä? No joo, mutta meillä paiskataan peesiin Dijonia, ketsuppiakin olen kuullut laitettavan, mutta ite hakkasin aurinkokuivattuja tomaatteja sekaan kourallisen. mmm, mm... Yrtit perään ja soijaa suolan ja värin vuoksi. Sipuli oli ilman muuta jo laitettu. Kermaa, ja provencen yrttejä. Makkeimmillaan.

Hirmunen hinku ois päästä kikkailemaan ruoanlaitolla, vaan itelle ei ihmeellisiä viitti, ja pojat arvostaa vielä perusmakuja. Ja kun aurinkokin alkaa paistaa, alkaa perhonsitojan hormoonit hyrräämään ja penkistä kuoriutuu mitä omituisimpia öttiäisiä. Jos jaksais vielä jotain kuvata niin kova ois. Pääsiäiseksi kelkkapilkkihommiin.

Kalaa koukkuun ja lautaselle. T.

Upgreidataan pikkusen...

2011-04-14T10:23:00.000-07:00

Yhtä asiaa mie en ymmärrä. Miksi aina tehhään sitä samaa lihakeittoa. Tai sitä iän ikuista makaroonilaatikkoa. Tai pahimmassa tapauksessa riekko (sori isä) joka paistetaan ensin buenoksi ja sitte varmuuden vuoksi haudutetaan kastikkeessa juuri sen verran, että se on kova, eikä kuitenkaan tarpeeksi kauaa ollakseen mureaa. Aina samaa päivästä toiseen. Miksei vois kokeilla uutta? Kokeileva keittiö on parhautta, ja toisinaan löytyy loistavia makuelämyksiä.

Mulla ainakin on tapana sekotella ruokia keskenään. Ja makuja. Valkosipuli ja punasipuli on mun kavereita. Niillä saa nostettua perusmätön hieman hienommaksi. Tai vaikka vain paiskaa sekaan jotain muuta yrttiä sen basilikan tai yrttisekotuksen sijasta.

Laiskotuskausi mulla jatkuu ja en viitti, tai no oikeestaan ees ehdi tehä itelle kunnolla ruokaa. Tänäänkin lämmittelin vanhoja jämiä kaapin perältä. Mutta vanhan leipägrillin löysin kaapin perältä! Perussetti iltapalaksi. Polar-juustoo, kinkkuu, ja paprikaa sekaan ja grilliin. -Hetkinen. Ei näin. Pannaas jotain jujua tähänkin ruokaan. Pikkuslaissit valko- ja punasipulia sekaan ja pari tippaa savuchilikastiketta...
Kaveriksi Krombacher dark ja sohvalle---> mars!

(johan sitä olikin aika taas istahtaa hetkeksi alas, huomenna mennään taas! Viikonloppuna sitte paistellaan harjusta kepin nokassa :)

-Jujua lautaselle. T.

Tornion taikaa.

2011-04-12T09:58:00.000-07:00

Jepajee kouluhommia taas. Olimma kolikkoviestiäkin ;)

Ei niistä enempää, mutta kävinpähän TAOFT:stakin tuttua Pörhistä moikkaamassa. Sen verta komeita perhoja oli meis laittanut näytille, että piti ihan käydä hypistelemässä. Noh, komeita levareita, sidontateknisesti mahtavia, ja makuasioistakin tuli kahvin lomassa kiisteltyä. Erityiskiitos kuitenkin kuuluu Paulin pojalle Jerelle, joka kaivoi isin kätköistä ne todelliset ottiperhot ;) Jahka tästä kotio pääsen, alkaa kopiokone käymään armotonta vauhtia. Siitä perhosta ei sen enempää. Siimahommiin saisn taas sisältöä ja ymmärrystä ja luupittamisen kokeilu on aloitettava ennen kuin taimen alkaa nousunsa Kaamasjokeen.

PPO:lla on paskat eväät. Tai no okei, kouluruoaksi todella loistavat. Mutta kuka syö eineskaalikääryleitä? Salaatilla (joka on loistava) ei pitkälle pötki. Onneksi on kuitenkin paikallinen kinky Golden Shower johon olen tykästynyt suuresti. Palvelun taso vaihtelee suuresti tarjoilijan mukaan, mutta ruoka on aika tasalaatuista kinkyä. Huomattavasti keskivertoa parempaa, väittäisin. Äyriäiskeitossani uiskenteli normi munasössön lisäksi pari siivua surimia ja kolme katkarapua. Osterihärkä sen sijaan oli maittavaakin maittavampaa, joskin potkuakin olisi voinut lisätä muualta kuin pöydässä olevasta samba-ölkystä.

Tiukan uintisession jälkeen nautin huoneessani uudesta lempparistani vasp:n prykmestar savukatajasta. Loistava tuote. Mieluummin ostan yhden tällaisen kuin keissin kotimaista keskikuraa.

Täältä tähän, ja huomenna osallistavan seminaarin kautta kotio.
T.

Takaisin perusmakujen äärelle.

2011-04-10T11:57:00.000-07:00

No mutta viikonloppuhan se meni iloisesti rallatellen Pikkupartiolaisten kanssa metsissä hiihdellen. Matkaa kertyi melkein kolme kilometriä, aurinkoa saatiin kunnolla ja päästiin tutustumaan pussipastan mainioihin makuihin. Pojat huomasivatkin, että pikantin makulisän carbonara-pastaan saa jos pastaa hämmentää pihkaisella mäntykepillä. Ei vissiin ollu pojilla tarpeeksi nälkä kun jäi puolet syömättä...
Metsistä palattuamme valmistelimma majoitteet ulos ja puuhastelimma kaikkea kivaa kunnes oli taas aika syyä.

Tässä kohti vanha chilipää oli ihmeissään kun illallisella tarjottiin pelkkää valkoista riisiä ja kanaa "au naturel"...
Meidän koira syö samaa silloin kun se on suolen putsauskuurilla... Kumpikin on niin voimakkaita makuja, että huh, huh. Noh, mutta täytyy myöntää, että ihan paikallaan on välillä palata makupaletissakin perusasioitten ääreen. Nyt saa taas elää muutaman päivän scheissella asuntolassa. On se perseestä.

Mutta. Onneksi Torinossa on loistava kinkki, jonka palveluita aion taas käyttää. Jos oikein innostun niin saatanpas jopa jonkun kuvan ja tarinankin heidän setistään paiskata. (Jos siis koulultani ehdin;)

Diudaudaa, Roitown out.
T

Laiskotusmöllötysruokaa...

2011-04-07T05:11:00.000-07:00

Muutaman päivän oon nyt kiskonu kaapista vanhoja jämiä... Eilinen meni couscousrisottoratatouillehässäkkää popsiessa ja tänään meni tuunatun makaroonilootan loput. Poppamiehen tulinen karambolakastike on aika makosa ketsupin korvike. Saa lorottaa aika huoletta ja maistuu muukin kuin polte.

Kuivaa lihaa on tullut napattua pikku nytynen aina jääkaappiin kurkatessa, ja Islayn saaren parhaimmistoa löytyy taas kaapista. Joku palanen on lihaa vielä katolla, kelit vaan meni vähän niin ja näin kun on ollut melkein kymmenen astetta lämmintä ja vettä satelee. Noh, josko net sieltä vielä ehtis kuivumaan, se voip olla, että kunhan tästä pakkaset palaa niin on melkoinen teräshanki.

Viikonlopuksi matka käy nuorison kanssa metsään. Hiihtelemään ja kokemaan gurmee-elämyksiä notskimakkaran ja pussipastan ihmeellisessä maailmassa. Kitara völjyyn ja laulelemaan kuinka tuli hiipuu nuotioissa.

T.

Ja updatea....

2011-04-06T11:03:00.000-07:00

Elikäs tovihan siinä vierähti ennenkuin taas kirjoittelin tänne. Välissä olen kerennyt hankkimaan mm. uudet vissun kahluukengät, en just nyt muista mallia. Suomen kovimmalta realististen perhojen sitojalta ja taoft:n peustajalta ostin joutovavan pois nurkista pyörimästä. Taimenkepiksi sopiva Greysin GLXi. Pittää kokkeilla tuota vissun extreme distance siimaa siihen ja jos ei toimaa niin hommata joku toinen. Sitä kutistesukkaa ja kuumailmapuhallintakin pitäisi jostan löytää niin sais luupittaa nuo siimat. Seuraavana projektina on täyttää housut vedellä ja kaivaa aquasure esille. Tympäsee. Muttamutta, muutama viikko kun paiskitaan pirusti töitä niin alkaa tapahtumaan ja joutaa pilkille.

Kesäksi sitten Munkelvalle viikoksi jos toiseksikin.

T.

Otetaanpas mukaan tuo toinen harrastus, eli syöminen. (ja juominen)

2011-04-06T10:46:00.000-07:00

Kun tuntuu ettei jaksa aina kirjoittaa tuosta pelkästä kalastuksesta tai perhonsidonnasta...

Joskus jopa miettii, että miksi ylipäänsä kirjottaa kalasturaportteja nettiin omista tutuista ja turvallisista kalavesistä. Sen verran itsekäs pitää olla, että suojelee omia vakiopaikkoja ruuhkaantumiselta :)
Tosin kyllähän tuonne väkeä mahtuu, ja se taimenen ylössaaminen onkin helpommin sanottu kuin tehty.

Mutta jos aiheeseen: Koska tuo ravinnon ja ruoan kanssa touhuaminen on jokapäiväistä ja ilmeisesti kiinnostaa muutamia ihmisiä, niin ajattelinpas ruveta siitäkin kirjoittamaan. Joka päivä on kuitenkin jotain syötävä, niin miksei siitä myös nauttisi. Olen ruokarajoitteinen siinä mielessä, että ylenpalttinen laktoosin mättäminen aiheuttaa kanssaruokailijoissa nenän nyrpistelyä ja paheksuvia ilmeitä, joten pyrin sitä seurassa välttämään. Ruokamieltymykseni pyörii aika pitkälti lähiruoan ympärillä. Myös ravintoarvoja pyrin mahdollisuuksien mukaan tarkkailemaan, varsinkin jos laitan ruokaa pojilleni. Poro ja paikallinen kala näyttelevät suurta roolia ruokapöydässäni, joskin pidän myös tulisesta ruoasta ja olenkin mm. poppamiehen vakioasiakas.

Elämäntilanteenmuutos myös osaltaan mahdollistaa sen, että pystyn kokkaamaan enemmän itselleni mieluista ruokaa, ja jopa yrittää kuvata annoksia (ja ylipäänsä perehtyä valokuvauksen saloihin tarkemmin myös perhonsidonnan saralta). Myös perhonsidonta ja orastava kitaransoiton opettelu tulevat saamaan palstatilaa tältä blogilta. Näihin tunnelmiin, näihin ajatuksiin.

T.

P.S. Niin ja kävin tutustumassa Stenbergin Mikkoon ja hänen hienoon liikkeeseensä Etelän reissullani. mm. loistavan hieno riikinkukon siipisulkapari tarttui mukaan...

Voi videon maasturikuume!

2010-07-23T14:50:00.000-07:00

Yritä tässä nyt olla jonakin! Mitään varsinaista tarvetta ei maasturille ole. Se ois vaan kiva olla kun on monta vuotta himottanut. Carina on toiminu ihan hyvin ja ei se kakspaikkaisuus mihinkään muutu (jos nyt ei sitten löydä jotain helmeä hoojiitä tai 2+3pakupalleroa). Kulutus kasvaa jos laittaa maasturin ja korjauskulut satakertaistuu ainakin. Vähintään! Ei siis mitään järkeä. Mutku tahtoo! No onneksi mie oon aikunen ja saan tehä (periaatteessa) mitä haluan. (niin kauan ko vaimo lupaa, ja tarpeeksi ko mankuu niin lupaahan se.)

Nyt on siis tilanne semmonen että edelleenkään ei varanto riitä oikeisiin lääkkeisiin eli esim hdj lantikkaan tai gls palleroon, vaan jostain on aloitettava, ja mitä ilmeisimmin kyseessä tullee olemaan 89-90-tai-91 napero. Yks ois rollossa, toinen haukiputtaalla ja kolmas sastamalassa. Jos vaikka koittais katella noi läpi tässä kilkereissun aikana/jälkeen ja myyä toi carina pois. Ahistaa tämmönen jahkaus kun ei ois mitään hinkua tai syytä luopua noin hyvästä pelistä ja vaihtaa johonki lahoon pajeen. Ei juuta, ei jaata, vaan kun ei osaa päättää.

Jostain kai se maasturikuskin ura on aloitettava, ja sj ja niva on unohdettu. Pätkät ylensäkin. Hiluxikin menis jo läpi, mutkumutku. Noh, jos tämä unohtuis tuolla kilkkeellä. Toivottavasti ei pahene.

ciao: T

Kauden avauskala on suolassa...

2010-07-21T13:33:00.000-07:00

Noniin.

Nyt ois sitten kojetettu Kutturan huudit ja enomiehen komia paatti. Outboard jetillä pitkin koskia ja nivoja ja ylös könkäitä etteiko heilahti vain.

Enomies soitteli siinä neljän jäljestä, että josko pyhkäsisin Kutturaan kalalle, olivat kuulemma saanu pari isompaa kalaa ylös ja hyvin oli kalaa joessa. -Hetken tuumaustauko ja iltaloma-anomus vaimolle, auton pakkaus ja menoksi. Suomen kalleinta tiisseliä tankkiin Saariselällä ja Kutturassa puoli seiskan maissa.

Yhden puhelinsoiton ja muutamien ohjeistusten jälkeen löysin oikean talon, jossa kahvit oli jo tulilla. Serkkupoika paukutti cabelas big game hunteria ja kirosi kun ei voi ampua mönkijän eikä kelkan päältä... mistä lie oppinsa saanut? Mitä tällaiset pelit opettaa nuorelle poronhoitajan alulle kun luvattomasta karhuntaposta saa 200$ sakkoja? :)

No joelle siinä kasin maissa. Menin rantaan edeltä virittelemään vehkeitä ja kokeilemaan niskan silläaikaa kun eno ja rouvansa pakkailivat kamppeet ja metsästivät sauvoimet yms oheismateriaalit.
No yksi torniossa alkunsa saanut sinihopeinen perho on nyt siinä rantakaistaleella, takaheitto paukahti kiville, enkä jäänyt sitä haeskelemaan.

Kasin maissa päästiin matkaan, ja hyvin kulki vene pitkin nivoja. Ei paljon kivet kolissu kun pätki alas karikoita. Minun soutuvuoro mentiin ilman isompia tapahtumia. Pari nivaa ja suvantoa laskeskeltiin alas ja kateltiin potentiaalisia paikkoja. Maisemat oli kyllä komeat ja keli mitä parhain.

No mutta annappa ko pro rupesi soutamaan niin alko tapahtumaan. Kerran merkkasi taimen minun perhoni, ja ihmetys oli suuri kun se ei pysynytkään. Ei Juutuan taimen noin toimi, jos se vaivautuu vilkaisemaan perhoa, kyllä se siihen pamahtaa... No annappa olla kun yksi tuumaa -"no mutta mikä se täällä?" kun oltiin päästy poikki joen edellisestä mosauksesta. Vapa vain painui luokille ja isommaksi harrriksi arveli. Kala paljastui taimeneksi ja aikansa siinä jurnutettuaan saimme sen haavitsemisetäisyydelle ja vasta toisella yrittämällä haaviin. (joo joo minä sen haavitsin). No kaksi vapaa oli koko ajan pyynnissä, ja yksi vapa oli vielä ilman tapahtumia. Perhon vaihtoon siis.

No jostain mielihäiriöstä johtuen siiman päähän eksyi Neffen antamaan tandemikoukkuhässäkkään sitomani überloistava perho. Se oli tarpeeksi laukaisemaan kiimaisen narttujärvilohen iskurefleksit ja hitlinesit toimi. Hirmunen akrobaatti oli kyseessä. Kala oli varmaan enemmän ilmassa kuin vedessä. Innokkaasti se vetasi heti pohjasiimoille ekalla syöksyllä, poikki joen ja ilmaan. Komea kala, reilu kolme kiloa, ehkä neljäkin. Viime syksynä Suutarilta ostamani 9-10 luokkanen 12,6 jalkainen jäykkä edge näytti voimansa ja väsytti kalan aika raakasti. Toimiva keppi, mutta hieman tunnoton. Aikani taajoin suvannossa ja aioin haavita sen veneeseen. Kala oli kuitenkin aika pirteä, ja Enomiehen kehotuksesta menimme rantaan, jossa hetken kujeilun jälkeen kala haavittiin rautaisella ammattitaidolla. Näiden kahden kalan välillä oli varmaan maksimissaan tunti, jonka aikana kerkesin juuri ja juuri vaihtaa perhon, korkata tölkin olutta ja vastata Heikki-Tanelin puheluun, joka raportoi Juutualla kalakamerassa näkyvän komeita 60+ taimenia useita. Sinne siis lähipäivinä, jos taimen on jo nousunsa aloittanut. Ja miksei olisi.

Hirmuinen Taimenkiima iski päälle, ei kunnolla ehtinyt edes saalista kuvata, kun jo olimme takaisin vesillä ja soutamassa seuraavaa niskaa. Prkl kolme kertaa kävi niskalla taimen tukistamassa jo aiemmin tukisteltua putkea, vaan ei pysynyt. Rupesin siinä sitten teroittamaan koukkua ja avasin kolmihaaran kitaa sillä seurauksella, että hetkeä myöhemmin perho oli pohjassa... V****! Malttamattomuuttani riuhdoin siiman väkisin poikki. Antaapahan olla, pittää se jotain Ahdillekin jäädä kun kaksi kalaa oli kerta veneessä.

Siinäpä ne suurimmat. Loppuyö meni sitten maisemia katellessa, tulistellessa, syödessä extran surkeaa kalkkuna-broileri-kamara makkaraa joka maksoi kuulemma alle euron/4kpl paketti. Yhtään enempää ei kyllä kehtaisi pyytääkään. Harvinaista lintuakin koitettiin bongailla, vaan tuskin oli pesimässä, korppipariskunta ainoastaan herätettiin pahtan laidasta nukkumasta. Muutama veto vielä ristiin rastiin ottipaikoissa ja kotia kohti. 06:30 olin kotipihalla, ja nostin kalan jäineen päivineen kylpyhuoneeseen. Kaksi tuntia kerkesn nukkua, kunnes pojat tuli herättelemään. Voi sitä riemua kun isi nosti lohen leikkuulaudalle poikien ihmeteltäväksi. Toinen hokee: "KALA! KALA!" ja toinen tökkii sitä silmään ja maistelee suljuja. Isin poikia.

Sidontaintoa piisaa...

2010-07-02T11:55:00.000-07:00

Kylläpä keljuttaa...

Kertaalleen olen päässyt siimoja kastelemaan. Olipas hiukka hankalaa.
Viime syksynä ostin Suutarilta pois kulkumasta jonkin edge-merkkisen 12,6 jalkaisen lohikepin tyngän pois kulkumasta kun halvalla sain. Taisin kyseistä vapaa katsella jo vuotta aikaisemmin samassa alennustelineessä. Miksiköhän ei ole kellekään kelvannut, ihan hyvä vapa, mutta aivan sairaan nopea ja kärkitoiminen. Eli ei siis mikään helppoheittoinen, eikä helppo kalan kanssa, raskaskin vielä. Vapa siis maksoi muistaakseni 40€ ja saa toimittaa varavavan ja välimallin kepin virkaa.
No sitte ostin sen siiman. En ollu ennen heittäny spey siimaa, ja iskin sen tietty siihen uuteen kelaan kiinni. (jota siis ei saanu vasenkätisenä koko skandinaviasta ennen syksyä joten kelailen nyt sitte oikealla)
Kauhia ylävirran tuuli, tihkusade, speysiima, uusi ja nopeatoiminen vapa, ensimmäinen kerta sitten viime syksyn ja alakoskessa lojuvat raksan jätteet ja raksamiesten ruokapurkit sekä koskeen vedetty uusi ja mahtava poistovesiputki kun ynnätään yhteen niin vitutus on valmis!

Ja sitte pitäis jaksaa sitoa kun ei kalaankaan pääse. No nyt on ollu semmosta perho tai kaksi / päivä vauhtia. Yksi poikien päikkäreitten aikana ja toinen iltasella. Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin, haikara on aivan loistavaa materiaalia. Ostin tuossa eräältä tutun tutulta sidontavehkeet pois. Mukana mm. WSL-kirja, junglea, hyljettä, kalkkunaa, hanhea, yms. kivaa. Vapa ja pari haaviakin oli mukana. Ensi syksynä saa jäniskosken niskan asentoisomus speyperhon suupieleensä, son varma.

Tiukkoja luuppeja. T

Lisää sidontasälää ja kirjallisuutta.

2010-06-10T00:17:00.000-07:00

No nyt onnisti. On se hienoa kun ihmiset soittelee, että haluaisitko ostaa sitä ja tätä turhaa.
Niinkuin nyt esimerkiksi yhden ihmisen kaikki sidontamateriaalit ja -välineet jotka sisältävät aika runsaasti häkiläniskoja, viidakkokukkoa, haikaraa, ja muuta mukavuuksia. WSL-kirja ja pari muuta loistavaa eepostakin sattui samaan pakettiin. Ja kaikki vain todella vähän, ja vain sinulle ja vain tänään. (ja huomenna)
Tämä oli sellainen nk. vastustamaton tarjous. Pakkohan se oli sijoittaa...

Testailin muuten nurtsilla sitä edgen vapaa. #9-#10, 12,6 jalkaa ja uskomattoman jäykkä ja nopeatoiminen keppi. Hiukan meni reenaillessa. Visionin #10-#11 spey ace-siimaa heiluttelin, mutta on varmasti vedessä ihan eri luokkaa. Pitää testata ko. vapaa vielä normi wf-siimalla ja tuota spey-acea myös sillä vanhalla 3zone kepillä.

Hirmuset hingut on joelle. Viimeksi eilen meinasin napata kepin takakontista ja painua biitsille paiskomaan tyhjää siimaa rasvatyynelle ivalojoelle... Makiaa hommaa...

Perhomies sisälläni pyrkii vapauteen.

2010-06-03T00:10:00.001-07:00

Kiusallista...

Rakas vaimoni siis osti minulle viime syksynä alennusmyynnistä Visioonin antireverse-kelan. Vääränkätisen tosin, mutta kumminkin. Nyt sitten pitäisi käydä vaihtamassa kätisyys Sepolla. Sunnuntaina jos sitten testaisi kelaa ja uutta (uutta ja uutta...) vapaa. Tosi jäykkä keppi, saa nähä miten heitto kulkee. Pitää kokeilla ainakin spey ace- siimaa joka tuli hetken mielijohteesta hankittua...
Pääsispä jo...

Kesä saapuilevi

2010-05-25T02:44:00.000-07:00

Hohhoi.

Helteet oli ja tuli ja meni, kuin myös tulvatkin.
Nyt pitäis äkkiä päästä kalalle. Nousutaimen on jo kohta myöhäistä kaamasjoella ja pajakoskella. Kela ja vapa ja siimakin odottelevat koekäyttöä. Eagle tuli sidottua korvaavilla materiaaleilla, ja täytyy sanoa, että aika rouhea kampe tuli.

Kesäkuusta on tulossa kiirus töissä. Heinäkuussa jos elpais muuan päivän ja elokuussa sitte viikon loma.

Maasturikuume nousee...

2010-05-11T04:08:00.001-07:00

Raivostuttaa suunnattomasti, kun ei pääse mihinkään. Pakko saada neliveto. Ja ISOILLA kumeilla. Ja korkea, ja tilava, jajajaja. Niin ja taloaki pitäis alkaa suunnittelemaan...
Jos jollai pyörii maasturi nurkissa niin saa tuua mulle. Carina joutaa jo pois jos huolii...

Koululaisten koronkiskonta johtanut nyrkkitappeluihin

2010-05-11T03:40:00.000-07:00

Koululaisten koronkiskonta johtanut nyrkkitappeluihin

Just joo!
Pikkasen on laadukasta mediaa! Kyselyn tulokset ei ollut tuolla päinkään. Raivostuttavaa schaibaa. Katotaan mihin tää johtaa...

Perustinpas plokin täällä sosiaalisen median kurssilla...

2010-05-11T03:24:00.000-07:00

Muutaman kerran on käynyt mielessä tämmöinen. saapa nähä jaksaako sitä kovin paljon bloggailla. Tod. näk. kalajuttuja ja muuta turhuuksia on tulossa jos muistan koko hommaa edes viikon päästä. Voihan tuo olla että otan tässä viikoittaisen tavankin. saapa nähä.